SUOMEN LASTENSUOJELU, LAITTOMAT HUOSTAANOTOT ELI VAPAUDENRIISTOT JA IHMISOIKEUDET SUOMESSA

Kirjoitan tämän Suomen lastensuojelusta siksi koska haluan auttaa muita samaan tilanteeseen joutuneita ja tehdä selväksi muillekin maille mitä Suomessa tapahtuu.

2000 -luvulla lastensuojeluasiat on mennyt aina vaan huonompaan suuntaan ja lastensuojelusta on tehty kansainvälistä bisnestä Suomessa.

Ne, jotka ovat kokeneet lastensuojelun kauhut, väsyvät ja suurin osa vetäytyy. Ne, joilla tilanne on ajankohtainen, eivät joko uskalla puhua tai ei ole voimavaroja. Kirjoitan tämän ilman kenenkään nimen kertomista. Sosiaalityöntekijät eivät halua julkisuuteen kerrottavan heidän nimiään, vaikka olisi kohtuullista, että nimet tulisivat julkisuuteen ja he saisivat kohdata aiheuttamansa häpeän. Huostaanotto myös koetaan häpeälliseksi, että olisi jotenkin huono äiti tai isä. Minun poikani on sanonut, että minä olen hyvä äiti ja samoin muut huostaanotetut poikani kaverit ovat sanoneet toisille kavereilleen, että poikani äiti on ihana ihminen,

Poikani on tätä nykyä jo 28 vuotias, mutta jos olen niin onnekas että saan joskus lapsenlapsen ja minusta tulee isoäiti, en halua että lapsenlapselleni käy samoin. Tosin poikani on sanonut, että ei taida haluta lasta koska ei halua että hänelle tehtäisiin sama mitä hänelle on tehty. Yleisessä tiedossa on, että lastensuojelu stalkkaa ja vainoaa myös jälkikasvua.  Vaikka olen päässyt vuosia sitten eroon lastensuojelusta, niin kyllä vieläkin harmittaa juttu. Uskon, että ihmisillä on tullut jo mitta täyteen Suomen lastensuojelusta sillä olen nähnyt netissä paljon kirjoituksia joissa mainittu mm. että Suomi on ahdistava maa jossa ei uskalla tehdä lapsia kun kaikki huostaanotetaan. On aika lopettaa tämä hulluus.

Suomeen tarvittaisiin puolueeton tuomioistuin joka kunnioittaa ihmisoikeuksia ja joka tutkisi ihmisoikeusrikkomukset ja laittomat huostaanotot saman tien. Suomessa toimii Hallinto-oikeus johon valituksen huostaanotosta voi tehdä, mutta kyseessä ei ole puolueeton tuomioistuin eikä lähestulkoon koskaan Hallinto-oikeus pura huostaanottoa. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi valittaa Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen ja vasta sen jälkeen EU-tuomioistuimeen.

Vuosia sitten kun Jose Manuel Barroso oli Euroopan Unionin presidentti hän kirjoitti aiheesta, että ne maat EU:ssa jotka eivät noudata EU artiklaa 7, tullaan siirtämään pois EU:sta. Kirjoitin itse suoraan vetoomuksen Jose Manuel Barrossolle ja sanoin, että Suomen ihmisoikeusloukkaukset ja huostaanotot ovat aiheita johon EU.n pitäisi puuttua. Suomi on tuomittu niin monta kertaa ihmisoikeusloukkauksista EU tuomioistuimessa, että taitaa olla ihan kärkimaita loukkauksissa.

Kyseinen artikla 7 :

Soveltamisen keskeyttämistä koskeva lauseke (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artikla)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa sallitaan mahdollisuus keskeyttää Euroopan unionin (EU) jäsenyysoikeuksien soveltaminen (esimerkiksi äänioikeus Euroopan unionin neuvostossa), jos maa rikkoo vakavasti ja jatkuvasti periaatteita, joihin EU perustuu, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa (ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina). Sen sijaan kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvat velvoitteet sitovat sitä edelleen.

Sopimuksen 7 artiklan mukaan neuvosto voi EU:n jäsenvaltioiden yhden kolmasosan, Euroopan parlamentin tai komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon saatuaan todeta jäsentensä neljän viidesosan enemmistöllä, että on olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti perusoikeuksia, ja antaa sille aiheellisia suosituksia.

Hallinto-oikeus ja eduskunnan oikeusasiamies ovat yhtä tyhjän kanssa sillä kumpikin on antanut laittomien huostaanottojen ja sosiaalityöntekijöiden mielivallan jatkua vuosia. 

EU kavensi pakolaisen määritelmää  ja Suomen lastensuojelun uhreilla on  pakolaisen status. Pakolaiseksi määritellään se, jolla on perusteltua syytä pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen takia ja on kykenemätön tai pelon vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa suojaan. EU:n uudessa tulkinnassa vaino, jota harjoittaa jokin muu taho kuin valtio, on vainoa vain, jos se on viranomaisten sallimaa. Kun viranomaiset eivät kykene suojeluun, on otettava huomioon, onko sellainen kykenemättömyys tahallista.

Lastensuojelun aiheuttamat ihmisoikeusongelmat johtuvat `lapsen edun' ideologiasta, jota markkinoidaan mm. sloganilla lapsen ja vanhemman etujen ristiriidasta. Ideologia sisältää sen, että lapsen edut käyvät yli kaiken muun ja niitä turvaamaan tarvitaan poliisin sijaan erillinen organisaatio, jolla on erityinen oikeus tulkita lapsen etua sisäisenä kulttina, johon kaikki uskovat. Minkä tahansa ryhmän - vaikkapa lasten - oikeuksien glorifioiminen johtaa aina ihmisoikeusloukkauksiin etenkin, jos oikeudet saa määritellä vain ideologian omaksunut virkamies, eikä oikeussubjekti, eli lapsi itse.

Jos kaikkien perheenjäsenten etuja ja oikeuksia ei oteta huomioon, eivät myöskään lapsen oikeudet toteudu. Siksi lastensuojelupäätökset tulisi siirtää sosiaalityöntekijöiltä ja lautakunnilta puolueettomiin tuomioistuimiin. Tätä edellyttää Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka mukaan kansalaisten - siis myös lasten - vapausoikeuksien rajoituksista saa päättää vain puolueeton tuomioistuin. Ihmisoikeussopimus takaa perheenjäsenille myös oikeuden perhe-elämään lapsen huostaanotosta huolimatta ja tapaamisten rajoittaminen on tuomioistuimessa nähty Ihmisoikeussopimuksen loukkauksena. Viranomaisella tulisi lisäksi olla aktiivinen perheen jälleenyhdistämissuunnitelma.

Meillä tapaamisrajoitukset ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ja tavallista on, että lapsi pyritään vierottamaan vanhemmistaan, eikä jälleenyhdistämistä edes ajatella. Huostaanotoista ja tapaamisrajoituksista päättää sosiaalityöntekijä, ikään kuin kyseessä ei olisikaan lapseen kohdistuva hallinnollinen vapaudenriisto ja perhe-elämän rajoittaminen. 

*

Poikani syntymä ja lapsuus vuodet

Poikani syntyi vuonna 1997 ja synnytyksen jälkeen olin onneni kukkuloilla ja tunsin universaalia rakkautta poikaani kohtaan. Olin niin täynnä äidin rakkautta poikaani kohtaan, että en edes kolmeen päivään huomannut, että häntäluuni oli murtunut synnytyksessä. Läheiseni olivat ihmetelleet miksi kävelen kumarassa ja kolmen päivän päästä huomasin, että en voi suoristaa selkääni ja lääkäri totesi, että häntäluu on murtunut ja kertoi, että toisilla häntäluu joustaa ja tosilla se on tönkkö ja murtuu.

Olin töissä käyvä ja koulutukseni on kirjapaino- ja mainosalan koulutus.

Käytin poikaani lähestulkoon aina yksityisillä lääkäreillä koska töissä käyvänä minulla oli siihen varaa ja yksityisiltä lääkäriasemilta saa parempaa ja luotettavampaa palvelua.

Kun poikani siirtyi päiväkotiin töideni ajaksi päiväkodista sanottiin, että poikani vaatteita ei tarvitse merkitä ja nimikoida sillä muilla lapsilla ei ole niin kalliita vaatteita kuin pojallani. Ostelin paljon merkkivaatteita. Poikani oli hemmoteltu ja silmäteräni.

Poikani kavereille tarjosin heille aina ruokaa, jäätelöä, karkkia yms heidän tullessa kylään ja leikkimään poikani kanssa.

Kuuluin Theosophical Order of Serviceen (Teosofinen palvelujärjestö) ja olin järjestön Skandinavian edustaja. Toimintaan kuului paljon Ihmisoikeuksien puolustamista ja kampanjoihin osallistumista. Saatoin yhteen Theosophical Order of Servicen sekö Suomessa toimivan vauvakassi Vaaka yhdistyksen joka auttaa Venäjän orpokoteja toimittamalla niihin vaatteita, leluja, kudottuja peittoja- samanlaisia kuin Äiti Teresan tilkkupeitot, ym tavaraa. Muita kampanjoita oli mm. Plant flowers, not bombs jossa lähetimme kukkien siemeniä ympäri maailmaa istutettaviksi. Ystävyyden rannekoruja teimme myös langoista ja niitä lähetettiin myös ympäri maailmaa. Kampanjoissa ei oltu kenenkään puolella vaan kaikkia pidettiin tasavertaisina. En heti tiedostanut, että ihmisoikeus aktivismi saattaa olla myös vaarallista. Lisäksi puolustin Tiibettiläisten oikeuksia ja osallistuin Amnestyn kampanjoihin kirjoittamalla vetoomuksia sekä julkisesti pidin kadulla Helsingin keskustassa mielenosoitusta kaverini kanssa Give a hand to free Tibet kampanjan tiimoilta jolloin kiinalaiset huomasivat toimintamme ja ottivat valokuvia meistä.

Niille jotka eivät tiedä mitä teosofia on ja mikä sen tarkoitus on niin Teosofisen Seuran kolme tehtävää ovat:

1. Muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin huolimatta rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan tai ihonvärin eroavuudesta.

2. Antaa virikkeitä vertailevan uskontotieteen, filosofian ja luonnontieteiden tutkimiseen.

3. Tutkia tuntemattomia luonnonlakeja ja ihmisessä uinuvia voimia.

*

Ensimmäinen lastensuojelu ilmoitus

Ensimmäinen lastensuojelu ilmoitus minusta tehtiin lokakuussa 2004.

Minulle saapui postissa ilmoitus ja pyyntö tulla keskustelemaan lastensuojelun Laajasalon toimipaikkaan. Asuin tuolloin Roihuvuoressa ja posti saapui siten, että minulla olisi ollut ainoastaan alle tunti aikaa mennä varattuun aikaan. Yritin soittaa ja tavoitella kirjeessä mainittua sosiaalityöntekijää, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Asuinpaikkani mukaan asia olisi pitänyt käsitellä Herttoniemen toimipisteessä joka on lähempänä kotiani. Asia jäi hoitamatta.

Nimettömästi tehdyn lastensuojelun ilmoituksen sisältö oli, että poikani muka kulkee likaisissa vaatteissa ja kotona ei ole ruokaa. Kyseessä on puhtaasti kiusaamistarkoituksessa tehty ilmoitus. Lastensuojelu olisi voinut tulla kotiini katsomaan jääkaapin sisällön eikä pyytämään siitä syystä menemään toimistolle. mitä tulee likaisiin vaatteisiin, niin poikani ei edes suostu pitämään likaisia vaatteita päällään vaan vaihtaa ne vaikka itse ja minäkään en ole koskaan likaisia vaatteita pukenut hänelle.

Toinen lastensuojeluilmoitus

Toinen lastensuojeluilmoitus minusta tehtiin 23. helmikuuta 2005. Ilmoituksen tekijä oli siskoni. Ilmoituksen sisältö oli seuraava:

"Suunnittelee muuttoa Intiaan, Brasiliaan tai Peruun. Ei ole huolissaan rahasta, voivat syödä vaikka juuria.  Äiti sai vuodenvaihteessa  Kelalta takautuvan maksun n. 1000 euroa jolla matkustettiin Englantiin Stonehengeen. Muutenkin kiinnostunut raja tieteistä ja mennyt ehkä liian pitkälle siinä. Myy pois tavaroita kirpputoreilla. Syksyllä perhe pyydetty toimistoon kirjeitse lastensuojeluilmoituksen vuoksi, mutta eivät tulleet."

Kolmas lastensuojeluun kirjattu ilmoitus 25.2.2005  on oma soittoni. Ilmoituksessa lukee:

"Äidin soitto. Pojan äiti Tanja soittaa alueen päivystykseen ja kertoo hänen siskonsa tehneen perättömän lastensuojeluilmoituksen.  Lisäksi sisko on uhannut tappaa Tanjan viitaten alueella tapahtuneeseen selvittämättömään murhaan, sanoen että Tanja olisi seuraava.

Olen Hallinto-oikeuteen ja Eduskunnan Oikeusasiamiehelle ja myös lastensuojeluun kertonut miten asiat oikeasti ovat olleet.  Siskoni ja hänen miehensä olivat alkoholin ja huumeiden käyttäjiä ja he saivat yhdessä lapsen. Siskoni oli laittamassa puoli vuotta vanhaa vauvaa päiväkotiin ja palaamassa töihin kesken äitiysloman. Sanoin siskolleni että on törkeää, että vauvaikä ja lapsuus ei merkitse mitään hänelle ja kuka laittaa puolivuotiaan vauvan tarhaan. Huomautin myös heidän kaljoittelusta ja siskoni miehen huumeidenkäytöstä joka oli kovien aineiden piikittämistä. Tämän jälkeen siskoni lähetti sähköpostiviestin, että alueella on tapahtunut murha ja että uhria on ammuttu suuhun tämän nukkuessa ja että minä olen seuraava joka tapetaan.

Soitin äidilleni, että sisko on lähettänyt tällaisen viestin ja äitini sanoi, että tietää asiasta koska siskoni oli tullut viestin lähettämisen jälkeen hänen luoksensa. Ilmeisesti mennyt karkuun jos ilmoitetaan poliisille. Samalla äitini kertoi, että siskoni on tehnyt minusta lastensuojeluilmoituksen.

Muusta lastensuojeluilmoituksen sisällöstä totean, että matkustimme Englantiin Stonehengeen Kelan palauttamalla rahoilla. Pojan opettajan kanssa keskustelin kasvotusten, että voiko poika olla kaksi päivää koulusta poissa sillä menisimme Englantiin pidennetylle viikonloppumatkalle. Opettaja sanoi, että käy hyvin eikä pojalla ole mitään oppimisvaikeuksia ja pärjää hyvin koulussa. Englannissa olimme neljä päivää ja majoituimme henkilön omakotitaloon jossa oli kymmenen huonetta ja ihana pinkki poreamme ja talo oli Salisburyssä lähellä Stonehengeä.

Myin kirpputorilla tarpeetonta tavaraa kuten lähestulkoon jokainen lapsiperhe myy pieneksi jääneitä vaatteita jne eikä siinä ole mitään kummallista tai laitonta.

Olen kiinnostunut raja tieteistä ja joogaan ja meditoin Tiibetin buddhalaisessa ryhmässä  ja osallistun Teosofisen Seuran toimintaan. Loukattu ihmisoikeuksien YK:n ihmisoikeuksien julistus 11§:

Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Siskoni on yrittänyt keksiä syitä mistä tehdä kiusalla ja mustamaalaamisen mielessä lastensuojeluilmoitus minusta vaikka oma perheensä kuin myös hän itse on täyttä rupusakkia joka joutunut poliisin kuulusteltavaksi vauvan kanssa epäiltynä  murhasta. Siskoni mies otettiin kiinni rapun edestä aamulla hänen ollessa menossa töihin. Siskoni kertoi, että hän on palkannut asianajajakseen vapaamuurari Aarno Arvelan. Julkisesti on myös myönnetty että vapaamuurarit ovat Suomen oikeus järjestelmässä ei toivottava asia ja tuomareiden tulisi esittää sidonnaisuus selvitys ettei ole suhteita vapaaamuurareihin heidän tuomitessa ihmisiä.

Neljäs lastensuojeluilmoitus tehty 1.3.2005

"Isoäidin soitto. Isoäiti soittaa ja kysyy, että voidaanko jotenkin estää, että hänen tyttärensä ei veisi poikaa ulkomaille. Kertoo että tytär myynyt kirpputorilla perheen tavarat ja kerännyt rahaa jotta voisi muuttaa Intiaan, Peruun tai Brasiliaan. Tanja itse on kiistänyt muuttoaikeet.  Isoäidin mukaan tytär kärsii pahasta mt-ongelmasta mutta ei suostu menemään lääkäriin. Isoäidille kerrottu, että Tanja on pojan yksinhuoltaja joten siinä mielessä äidillä on oikeus muuttaa pojan kanssa vaikka ulkomaille."

10.3.2005

Sosiaalityöntekijä käynyt oven takana ja pudottanut postiluukusta käsin kirjoitetun lapun missä yrittänyt tavoitella minua kun en ole ollut kotona.

16.3.2005 ilmoitus:

"Pojan opettaja soitti, että poika ollut poissa koulusta pari viikkoa. Kotoa ei ole ilmoitettu mitään ja kuulut isoäidiltä, että perhe muuttamassa mahdollisesti Intiaan.

11.5. 2005 Ilmoitus

Ulkoasiainministeriön perheoikeudellisista asioista soitto. Tanja ilman rahaa Mexicon Suomen suurlähetystössä ilman rahaa lentolippuun.

Äitini kävi myös poliisilla puhumassa ja poliisi oli sanonut, että ihmiset saavat matkustaa ja he eivät lähde etsimään.

*

Lähdimme siis poikani kanssa Mexicoon koska olen kiinnostunut pyramideista ja Mayoista. Muistan kun heräsin Mexicossa hotellista ensimmäisenä aamuna tunsin miten onnellinen olin kun olin päässyt pois Suomesta. Tarkoitus ei ollut jäädä sinne pysyvästi. Mexicossa kävimme poikani kanssa huvipuistossa ja luonto huvipuistoissa Xelha ja Xcaret joissa sai uida delfiinien kanssa. Kävimme myös Pyramideilla Tulum, Teotihuacan, Chichen Itza Copa ja Palenque. Palenquessa Etelä-Mexicossa vietimme eniten aikaa.

Minulla on todisteet ja kuitit vieläkin tallella, että olemme maksaneet pääsymaksuja ja syöneet tavallista Mexicolaista ruokaa ja yöpyneet hotelleissa ja että minulla on ollut rahaa maksaa näitä. Kävimme myös Maya teatterissa katsomassa esityksen Mayojen luomistarinasta.

Vietimme paljon aikaa Mayabell nimisellä camping alueella ja meillä oli siellä mukana teltta. En tiedä mistä johtui, että telttamme hajosi - oliko joku hajottanut sen vai mikä, mutta samalla alkoi satamaan vettä joten otimme Mayabell camping alueelta bungalowin yöksi. Aamulla menimme katsomaan hajonnutta telttaa ja sen ympärille oli kokoontunut viisi mexicolaista miestä. Juttelin heidän kanssaan ja yhdelle heistä annoin rikkoutuneen teltan ja hän otti sen mielellään vastaan. Yksi mexicolaisista miehistä alkoi puhumaan minulle että tällä Mexicossa voi syödä yrttejä ja jonkun kasvin juuria. Hän myös sanoi, että hän on katsellut meitä ja huomannut miten iloinen poikani on, että hänet on kasvatettu hyvin. Sitten hän sanoi, että jos antaa lapsensa pois, niin voi pitää kaikkia maailman lapsia ominaan.  He sanoivat, että voivat pelata jalkapalloa myöhemmin poikani kanssa.

Menin takaisin bungalowin ja jäin sen eteen istumaan. Hetken päästä mies jolle olin antanut teltan tuli vielä kiittämään teltasta, Nimekseen hän sanoi Alejandro. Ihastuin häneen ja hän halusi hieroa niskaani ja selkääni ja asia johti siihen että harrastin seksiä hänen kanssaan.

Vietimme pari päivää yhdessä hänen kanssaan ja hän ehdotti, että veisi minua ja poikaani läheiselle joelle uimaan, Aqua Azulille ja ajoimme sinne hänen autollaan. Mukana oli myös mexicolainen nainen, hänen kaverinsa. Joella Alejandro laittoi muta savea naamaansa ja sanoi että se on auringonsuoja ja tarjosi sitä minulle. En suostunut laittamaan savea naamaani.  Sitten hän alkoi provosoimaan ja hänen pitkillä hiuksillaan löi käteeni, ikään kuin ruoskien. Alkoi pelottamaan ja yritin olla vain tyynen rauhallinen. Ehdotin että lähdetään pois joelta johon kaikki suostuivat. Palasimme bungalowille ja Alejandro sanoi, että tulee illalla käymään, että käydään Palenquen keskustassa yhdessä syömässä. Illalla hän saapui ja menimme autolla syömään. Kun hän ajoi takaisin Mayabelliin hän sanoi, että käydään toisella camping paikalla katsomassa, että hän tietää, että siellä on muita suomalaisia, Sanoin että en halua sillä ei ollut mielenkiintoa nähdä muita suomalaisia. Hän kuitenkin pysähtyi toiselle camping alueelle ja sanoi että tulkaa kummatkin poikani kanssa istumaan samalle auton etupenkille. Istuimme etupenkillä poikani kanssa ja Alejandro ajeli holtittomasti. Saavuimme Mayabelliin ja istuimme bungalowin edessä ja juttelimme kaikenlaista. Sitten Alejandro sanoi pojalleni, että sitten kun olet jo iso poika ja sinulla kasvaa jo parta hän aikoo nähdä poikani uudestaan ja silloin hän sanoo pojaleni että I knew your Mama. (tunsin äitisi) Säikähdin ja en tiedä oliko hänellä tuolloin tarkoitus tehdä minulle jotain,mutta suutelin häntä jolloin hän rauhoittui. Sitten hän sanoi ja yritti saada meitä huomenna lähtemään kanssaan San Cristobaliin toiselle leirintä alueelle. Menimme nukkumaan poikani kanssa ja aamulla kun heräsimme,päätimme poikani kanssa, että lähdemme takaisin Suomeen, kun on niin hämärät puuhat.  Alejandrolta oli jäänyt bungalowiin paita ja kaulakoru .Pakkasimme tavarat ja lähdimme matkalaukkujen kanssa etsimään Alejandroa camping alueelta ja löysimme hänet. Sanoin että tässä tavarasi ja että menemme takaisin Suomeen. Hän sanoi, että älä mene takaisin Suomeen. Nyt kun olet lomalla et muista mitä sinulle tehdään Suomessa. Ja hän houkutteli meitä lähtemään San Cristobaliin. En ollut puhunut hänelle mitään mitä minulle Suomessa tehdään,mutta hän siitä tiesi.

Menimme Mexicon Suomen konsulaattiin ja siellä etsin heidän tietokoneelta halpoja lentoja Suomeen. Niitä ei löytynyt. Otimme yhteyttä ex-mieheeni ja äitiini jos he pystyvät avustaman puuttuvan 400 euron verran.  Loput lentolipusta maksoin itse. Menimme hotelliin ja konsulaatti jäi selvittämään asiaa. Seuraavana päivänä konsulaatista soitettiin, että rahat ovat tulleet ja lentolippu Suomeen on valmis. Lensimme Suomeen ja lentokentällä poliisi ja sosiaalityöntekijät ottivat meidät kiinni. Minulle annettiin lappu jossa oli kiireellisen huostaanoton perusteet, kaksi sivua paperia. Lisäksi annettiin puhelinnumero naisen luokse Lohjaan johon poikani vietiin.

Lennolla Mexicosta Suomeen oli yksi välilasku Amsterdamissa. Sosiaalityöntekijät olivat kirjoittaneet poliisin virka-apupyyntöön että äiti tulossa Amsterdamista poikansa kanssa, niin että juttu näyttäisi sellaiselta että olisin Amsterdamin huumepiireistä tulossa vaikka tulin Mexicosta.

Parin päivän päästä oli sovittu tapaaminen sosiaalityöntekijöiden kanssa Herttoniemen toimistolla ja  sinne tuli myös poikani ja Lohjalainen nainen kenen luokse poikani oli sijoitettu. Johtava sosiaalityöntekijä näytti heti ensi näkemältä alkoholistilta ja se hänen olemuksestaan tuli ensimmäisenä mieleen.  Myöhemmin huomasin hänen Facebook profiilistaan, että hän oli postittanut kuvia viinipulloista julkisesti. Intuitioni  osui siis oikeaan. Johtava sosiaalityöntekijä kertoi, että lastensuojelu oli maksanut puuttuvan osuuden lentolipusta. Hän sanoi, että lastensuojelu oli miettinyt, että lastensuojelu lähtee peräämme Mexicoon etsimään meitä ja että he olivat miettineet myös vaihtoehtoa, että äiti jätetään Mexicoon ja vain poika tuodaan Suomeen. Kyseessä siis selvä ihmisoikeusloukkaus heti kättelyssä.

Sosiaalityöntekijä kyseli mitä olemme syöneet ja väitti kivenkovaan että jos ei ole rahaa niin silloin syödään juuria. Sanoin, että rahaa on ollut tarpeeksi ostaa ruokaa enkä koskaan tekisi mitään niin järjetöntä kuin hän väittää. Hän kysyi myös kirpputorilla myymisestä johon totesin, että olen myynyt tarpeetonta tavaraa, pieneksi jääneitä vaatteita yms, Lastensuojeluilmoituksessa väitettiin, että olisin myynyt asuntoni tyhjäksi tavaroista ja tällainen väite kyllä kaiken järjen mukaan pitäisi todeta tulemalla kotiini ja tarkistaa asia, mutta sitä ei ole koskaan tarkistettu eikä sosiaalityöntekijät ole käyneet asunnossani.

Sosiaalityöntekijä kysyi mielenterveysongelmista johon totesin, että ei ole mitään eikä ole koskaan ollut, kunhan on lastensuojeluun mustamaalattu ja keksitty syitä. Äitini ja siskoni eivät koskaan ole sanoneet että olisin mielenterveysongelmainen, mutta tappouhkauksen myötä yhtä-äkkiä muka olenkin.

Tapaamisen jälkeen soittelin Lohjalaisen naisen kanssa ja hän sanoi minulle, että minulla on oikeus nähdä kaikki minusta tehdyt ilmoitukset tai muuten kyseessä on virkarikos.  Selvisi, että minulle ei ole annettu tiedoksi kaikkia ilmoituksia jotka sain vasta myöhemmin.

Mexicossa asti siis minulle tultiin kertomaan lastensuojelun ilmoituksista ja on selvää, että joku oli laittanut Alejandron peräämme. En yhtään ihmettelisi jos lastensuojelu on jutun takana, sillä sosiaalityöntekijä sanoi miettineensä vaihtoehtoa, että lähtevät seuraamaan meitä. Alejandro joko mokasi tai pelasti tilanteen.

*

Olin kotona Roihuvuoren asunnossa ja äitini  tuli käymään Mexicon reissun jälkeen. Hän alkoi heti huutamaan miksi olet tullut takaisin Mexicosta ja miksi et jäänyt Mexicoon. Äitini ei ollut käynyt yli vuoteen asunnossani ja hän huomasi että olen ostanut uuden sohvan juuri ennen Mexicon matkaa ja hän huusi hämmästyneenä, että onko sinulla täällä uusi sohva ja hänhän siis oli väittänyt lastensuojeluun minun myyneeni kämpän tyhjäksi. Sitten hän sanoi, että nyt hän jättää minut rauhaan ja lopettaa kiusaamiseni. Hän siis tunnusti että on tahallisesti kiusannut minua.

Soitin poikani opettajalle ja kerroin että lastensuojelu ilmoituksessa sanotaan hänen ilmoittaneen lastensuojeluun, että hän on kuullut mummulta että olisin muuttamassa Intiaan. Opettaja sanoi, että hän ei ole mitään sellaista ilmoittanut. Lastensuojelu siis kirjaa jo ilmoitusten tekovaiheessa valheita ilmoituksiin.

Puhuin Lohjalaisen sijaishoitajan kanssa puhelimessa ja hän sanoi, että hän on kyllä sitä mieltä, että lastensuojelun pitäisi tehdä yllätyskäynti siskoni perheeseen koska vauvan kanssa  käytetään huumeita ja käydään murha kuulusteluissa. Kerroin tämän sosiaalityöntekijöille ja he eivät tehneet mitään. Suomen lastensuojelu ei puutu niihin perheisiin joihin oikeasti olisi lastensuojelun tarvetta ja tätä selvennän myöhemmin tässä kertomuksessa. Lohjalainen nainen myös sanoi, että hän näkee Mexicoon lähdön nurkkaan ajetun ihmisen tekona. Hätä ei lue lakia.

Sosiaalityöntekijät sanoivat, että Roihuvuoren asuntoni on liian vaarallinen paikka pojalleni asua. Viranomaisella on velvollisuus ilmoittaa poliisille kuulemistaan rikoksista ja tämäkin on virkarikos, että tilanteen annetaan jatkua. Sosiaalityöntekijät ovat sanoneet myös, että huostaanottoa ei voida purkaa kun tilanne jatkuu kotona. Niinpä päätin, että muutan ex-mieheni luokse takaisin omakotitaloon Malmille ja näin myös tein koska en myöskään halunnut asua Roihuvuoressa koska siskoni perheineen asui naapurissa viereisessä rapussa.,

Ex-mieheni kanssa asuessa asiaan liittyi riski sillä hänen vanhempansa eivät koskaan ole hyväksyneet ketään miehen naisia ja hänen äitinsä oli suoranainen kauhu anoppi. Anopin sisko on itse lastensuojelun työntekijä ja arvasin että siitä tulee ongelmia, mutta minulla ei ollut paljon vaihtoehtoja.

Tässä vaiheessa aloin tekemään Hallinto-oikeuteen valitusta. 

Kävin myös poliisi asemalla tekemässä rikosilmoituksen sosiaalityöntekijöiden vapaudenriistosta. Poliisi kirjasi ilmoituksen ja kyseli kuka näitä ilmoituksia tekee. Puhuimme ensimmäisestä ilmoituksesta ja poliisi totesi, että pojallasi ei varmasti ole aliravitsemustilaa jos väitetään ettei kotona ole ruokaa. Ei todellakaan ole ja ruokaa on aina ollut tarpeeksi. Poliisi sanoi minulle, että näytä käsivartesi niin hän todistaa että en ole huumeiden käyttäjä ja että sosiaalityöntekijät varmasti saattavat sellaista kirjoitella. Näytin käteni ja poliisille varmasti on selvää, että sosiaalityöntekijät valehtelevat. Rikosilmoitus ei johtanut mihinkään sillä myöhemmin poliisi soitti ja sanoi, että on olemassa muka joku rinnakkaistutkinta laki jonka mukaan asiaa ei voi käsitellä poliisissa kun asia on vireillä Hallinto-oikeudessa. Poliisi valehteli ja mitään sellaista lakia ei ole olemassa.

Kävin oikeusaputoimistossa puhumassa jos saisin asianajajan ja yhden asianajajan kanssa keskustelin. Hän sanoi, että hän voi kyllä tulla oikeudenkäyntiin mukaan, mutta ei aio puolustaa minua kun olen lähtenyt Mexicoon. Mitä teen asianajajalla joka ei aio puolustaa minua. Hän myös sanoi, että kun sosiaalityöntekijät syyttelevät minua, minun pitäisi olla vain hiljaa,

*

Poikani oli Lohjalla pari kuukautta ja sitten hänet siirrettiin Helsinkiin Vaahterapihan vastaanottokotiin. Vaahterapihan vastaanottokodissa oli epäinhimilliset olosuhteet. Ruokaa ei saanut tarpeeksi. Iltapalaksi annettiin ainoastaan puolikas näkkileivän pala tai puolikas banaani. Pojalleni oli ilmestynyt mustelma silmään ja kukaan ei ottanut vastuuta asiasta; sanoivat vaan että eivät ole nähneet mistä mustelma on ilmestynyt. Poikani sanoi sosiaalityöntekijän tehneen sen.

Päätin hakea poikani pois Vaahterapihasta ja menin hakemaan häntä ja hän oli pihalla jolloin tartuin häntä kädestä ja juoksimme autoon. Sosiaalityöntekijä juoksi perässämme mutta ei saanut meitä kiinni. Menimme Malmille ja olimme hetken kotona, mutta tiesin että poliisit on perässämme ja etsintäkuulutus oli varmasti laitettu.

Menimme Malmilla puistoon istumaan ja ajattelimme, että menemme yöksi kotiin jolloin poliisit ovat varmaan jo käyneet katsomassa talon.  Illalla kävelimme takaisin kotiin päin ja poliisiauto ajoi vieressä ja huomasi meidät. Jäimme kiinni ja juttelimme rauhallisesti  ja kerroin ottaneeni pojan mm. siitä syystä, että Hallinto-oikeuden käsittely kestää niin kauan ja haluaisin asiaa tutkittavan vapaudenriistona Käräjäoikeudessa.  Suomen rikoslaissa on omavaltainen huostaanotto : 25 luku Vapauteen kohdistuvista rikoksista 5 §

Lapsen omavaltainen huostaanotto

Jos kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen vanhempi, kasvatusvanhempi tai huoltaja taikka lapselle läheinen henkilö omavaltaisesti ottaa lapsen huostaansa tai muun edellä mainitun henkilön huostaan siltä, jonka huostassa lapsi on, hänet on tuomittava, jollei teko ole rangaistava 5 a §:ssä tarkoitettuna lapsikaappauksena, lapsen omavaltaisesta huostaanotosta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Poikani palautettiin Vaahterapihaan ja seuraavana päivänä Iltalehteen oli tullut juttu meistä. Lehdessä luki, että pojan biologinen äiti nappasi poikansa lastensuojelusta ja kaasutti autolla pois. Poliisilla oli huoli pystyykö äiti huolehtimaan itsestään ja pojasta. Karkulaiset löydettiin hyväkuntoisina.  Äiti tiesi mitä teki. Äiti on jo aiemmin kaapannut poikansa jolloin heidät on löydetty ulkomailta.

Seuraavana päivänä oli Vaahterapihassa palaveri sosiaalityöntekijöiden kanssa ja he kysyivät olenko nähnyt Iltalehden jutun. Sanoin, että olen ja he sanoivat että nämä ovat niitä iltapäivälehtien juttuja.  Itsehän sosiaalityöntekijät ovat tällaista kertoneet poliisille että en muka pystyisi huolehtimaan itsestäni. Poliisi oli soittanut sosiaalityöntekijälle ja sanonut ja pyytänyt että äitiä ei syytettäisi eikä syytettä nostettaisi omavaltaisesta huostaanotosta ottaen huomioon pojan tilanne. Sosiaalityöntekijät suostuivat tähän ja syytettä ei nostettu.

Vaahterapihan kirjauksiin oli kirjattu ensimmäiseksi että mikä on meidän tehtävämme tässä huostaanotto jutussa? Poika otettu huostaan ja vielä kysytään, että miksi. Samassa kirjauksessa luki, että jos yhteistyöhön ei pystytä eikä suostuta niin siinä tapauksessa sijoitus. Kysyin, että mitä tämä yhteistyö tarkoittaa, johon sosiaalityöntekijä vastasi, että psykiatrinen konsultointi. Menin terveyskeskukseen lääkäriin kertomaan kaiken tilanteesta ja lääkäri lähetti edelleen kaiken kertomani  psykiatrille. Sain terveen paperit jossa luki, että psykiatrista konsultointia ja hoitoa  ei tarvita. Lääkäri myös kysyi ja ehdotti jos soittaisimme isoäidille valkotakit paikalle.  Annoin terveen paperit sosiaalityöntekijälle jolloin hän sanoi, että hän kirjoittaa lähetteen psykiatrille ja näin myös teki. Lähetteeseen hän oli kirjoittanut että olen muka ajatellut löytäväni Mexicosta rauhan, ikään kuin olisin muka jotenkin itsetuhoinen. Hän oli myös kirjoittanut, että päihdeongelma pitää tutkia. En käytä mitään päihteitä ja poliisi jo arvasi tämän, että myös siitä valehdellaan ja hän voi todistaa etten käytä päihteitä. Soitin lääkärille jolle lähete oli tehty ja psykiatri sanoi että sosiaalityöntekijä ei edes saa tehdä lähetteitä ja sovimme, että en tule vastaanotolle ja psykiatri oli sosiaalityöntekijälle ilmoittanut että ei tänne voi ketään pakottaa tulemaan.

Vaahterapihan vastaanotto kodissa yksi sosiaalityöntekijöistä sanoi, että pojastasi kyllä huomaa, että hän on saanut rakkautta osakseen äidiltä. Poika on hemmoteltu. Monet ovat sanoneet ettei koskaan ole nähneet lapsella niin paljon leluja, legoja ja lasten kalusteita.

Välillä poikani karkasi luokseni ja yhdellä näistä karku matkoista poikani sanoi, että mennään käymään mummun luona. Menimme käymään ja mummu sanoi, että jos poliisi tulee, ei avata ovea.  Sosiaalityöntekijä sattui soittamaan samanaikaisesti ja kysyi tietääkö mummu missä olemme johon mummu vastasi ettei tiedä. Tuli puhetta Mexicosta ja kerroimme ja nauroimme joitain matkalla olleita kivoja juttuja ja mummu kysyi oliko teillä kivaa siellä. Asia meni riitelyksi ja lähdimme pois mummun luota. Mummu oli soittanut sosiaalityöntekijälle ja sanonut että hän on valehdellut lastensuojeluun. Mikään ei muuttunut vaikka toinen myöntää valehtelevansa lastensuojeluun.

 *

Hallinto-oikeudelta tuli päätös, että huostaanotto jatkuu. Hallinto-oikeus väitti että en ole muka mitenkään todistanut että en ole toiminut lastensuojeluilmoituksissa kuvatulla tavalla. Laitoin Hallinto-oikeuteen todisteet kaikista kuiteista Mexicosta ja mm. todistuksen siitä, että en ole myynyt kämppääni tyhjäksi. Hallinto-oikeus ilmeisesti hävittänyt todisteet. Lisäksi vaadin Hallinto-oikeudelta suullista käsittelyä, mutta en saanut sitä.

Päätimme, että lähdemme hakemaan turvapaikkaa sillä ihmisoikeuksien julistuksen mukaisesti jokaisella viranomaisvainon kohteeksi joutuneella on oikeus saada turvapaikka.

Katsoin netistä Tanskan turvapaikka paikkoja ja löysin Punaisen Ristin Sandholm vastaanottokeskuksen. Menimme Ruotsin läpi Tanskaan ja kun saavuimme Helsingøriin meidän olisi pitänyt jatkaa matkaa junalla Kööpenhaminaan, mutta viimeinen juna myöhään illalla oli peruutettu ja seuraava juna lähtisi vasta aamulla.  Menimme läheiselle bussipysäkille ja hetken päästä pysäkille saapui mies jolta kysyin kulkeeko tähän aikaan enää busseja. Kerroin miehelle, että haemme turvapaikkaa Tanskasta jolloin hän kertoi, että hän on Etiopian Tanskan konsulaatissa töissä. Hän sanoi että saamme olla hänen luonaan yhden yön, mutta ei enempää ja aamulla joka tapauksessa menisimme Sandholmiin. Yövyimme miehen luona ja aamulla menimme Sandholmiin. Siellä vastaanottovirkailija ihmetteli, että miten täällä on kukaan Suomesta ja mitä Suomessa tapahtuu. Paikalle saapui tulkki ja aloimme tekemään selontekoa tapahtuneesta.Virkailija kysyi miten olen osannut tulla Sandholmiin ja kysyi matkareitin kuten turvapaikkaa haetessa kysytään. Kerroin Etiopialaisesta miehestä jolloin virkailija kysyi miten uskalsin mennä lapsen kanssa miehen luokse. Sanoin, että hän on konsulaatin työntekijä niin silloin voi luottaa. Virkailija kirjoitti papereihin, että Etiopialainen mies on minut Sandholmiin lähettänyt ja käskenyt tulemaan. Tulkki oli yhtä ihmeissään kuin minäkin ja kysyi, että miksi kirjoitat paperiin tällaisia valheita.

Aloin ihmettelemään toimintaa ja Sandholmin netti koneelta googletin, että mikä paikka Sandholm oikein on.  Löysin uutisen jossa kerrottiin: 

There are several different kinds of camps in Denmark for refugees. One camp, Sandholm, is a "closed camp" that is forbidden to outsiders. Those refugees who flee persecution and who are still in great danger -- such as fighter pilots defecting from Iraq -- are processed at Sandholm.

To these men, the saying, "You can run, but you can't hide," is chillingly real, Gundersen says.

"The police are officially not allowed inside the camps, nor are the intelligence agencies. Many times, we are forced to protect some Iraqi defectors ourselves. I had a pilot living in my house for a few weeks with my three daughters. It was crazy. But it was the only way to protect him from the Iraqi agents who are still hunting him," she said.

"They travel between Copenhagen and Iraq at will. They spy on the refugees and defectors. Many of the refugees are abducted and killed or simply disappear. Saddam even has spies on the Danish Refugee Council. They work as interpreters to process applications and interview asylum seekers. It is so odd that this is allowed to happen. We all know who the spies are, and we are Red Cross workers," Gundersen said.

Sandholmissa mahdollisesti luultiin, että olen vakooja tms kun paperiin kirjoitettiin valheita Etiopialaisesta miehestä. Katsoin vielä netistä miehen nimen, niin hän oikeasti oli konsulaatin työntekijä.

Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen en ehtinyt tehdä valitusta sillä määräaika umpeutui kun olimme Tanskassa hakemassa turvapaikkaa. Sandholmissa sanottiin, että tee vielä kaikki voitavasi Suomessa ja jos ei auta niin tule sitten takaisin Tanskaan. Sandholm on sittemmin lopetettu koska siellä tapahtui ihmisoikeusloukkauksia ja paikasta tehtiin kansalaisvaatimuksia, että paikka on lopetettava. EU-tuomioistuimeen asti emme siis päässeet koska määräajat umpeutuivat. Olen ihan varma, että EU-tuomioistuin olisi määrännyt Suomen maksamaan korvauksia. 

*

Tämän jälkeen sosiaalityöntekijät tekivät päätöksen, että pojan sijoituspaikka vaihtuu ja että hänet siirretään Turkuun Suvilinnan lastenkotiin.  Sain tiedon asiasta ja menin Vaahterapihaan katsomaan tilannetta. Siellä oli auto valmiina lähdössä Turkuun ja paikalle soitettiin poliisi. Poikaa oltiin siirtämässä autoon jolloin tartuin kädestä ja lähdimme juoksemaan karkuun. Poliisi juoksi perässä ja huusi, että pysähdy ennen kuin sattuu mitään. Pysähdyin ja tottelin käskyä. Poika vietiin Turkuun ja Turun sosiaalityöntekijälle kun soitin, niin hän kertoi että Helsingin alkoholisti sosiaalityöntekijä on kirjannut, että lähtö Turkuun oli hyvin dramaattinen, poika äiti ja poliisi  kaatuivat kaikki rähmälleen maahan.  Sanoin, että poliisi voi sen varmasti todistaa ettei kukaan ole kaatunut. Tuo on jo sairasta valehtelua. Minulla on edelleen tallessa kaikki huostaanotto paperit ja dokumentit ja samanlaista valehtelua on lähestulkoon kaikki sosiaalityöntekijöiden sanomiset ja kirjaamiset.

Tämän jälkeen hain Käräjäoikeudelta lähestymiskieltoa sosiaalityöntekijöille. Olin yrittänyt jo vaikka kuinka kauan vaihtaa sosiaalityöntekijät ja sanoin heille, että pitääkö minun muuttaa vaikka Rovaniemelle, että pääsen heistä eroon. He sanoivat että vaikka muuttaisin Rovaniemelle, niin nämä jotka huostaanotto prosessin ovat aloittaneet pysyvät sosiaalityöntekijöinä. He ovat myös aiemmin sanoneet, että ilmoituksissa lastensuojeluun on kerrottu huostaanottoprosessi. Suomessa siis aletaan käynnistämään viattomille uhreille huostaanotto prosesseja. En saanut lähestymiskieltoa.

*

Päätin lähteä yksin Ruotsiin hakemaan turvapaikkaa ja ajattelin, että jos saan turvapaikan yksin niin perheen yhdistäminen tapahtuu sen jälkeen. Menin Ruotsin Skellefteån ja kysyin turvapaikkaa pakolaiskeskuksesta. Sanottiin, että Eurooppalainen voi vapaasti jäädä maahan ja toki tiesin sen, mutta miten saada etsintäkuulutukset pois jos poikani olisi mukana ja miten saada poikani maahan. Turvapaikkahakemusta ei otettu vastaan. Olin Skellefteåssa pakolaisille tarkoitetussa omakotitalossa ja  Ruotsin sosiaalityöntekijät tulivat puhumaan kanssani. He sanoivat, että yleensä näissä tapauksissa maksetaan lentolippu takaisin kotimaahan, mutta tapauksessani he ovat valmiita tekemään poikkeuksen ja että kannattaisi uudestaan mennä kysymään turvapaikkaa. Menin uudestaan kysymään turvapaikkaa ja virkailija soitti Tanskaan Sandholmiin ja keskusteli asiasta. Virkailija sanoi, että koska tämä piina on jatkunut näin kauan, niin olisi paikallaan puhua stressistä lääkärille. Virkailija soitti poliisin ja minut vietiin mielisairaalaan. Puhuin lääkärin kanssa ja hän ihmetteli ensin että mitä sinä täällä teet kun näytät niin terveeltä. Kerroin asiasta kaiken ja hän oli kirjannut papereihin, että emotionaalisesti hyvin vastaanottavainen ja sydämellinen mutta toisessa tietoisuuden tilassa. Psykiatri myös sanoi, että tämän touhun on loputtava niin pian kuin mahdollista ja minut ja poika saatettava takaisin yhteen.

Minut lennätettiin takaisin Suomeen ja vietiin Auroran mielisairaalaan. Siellä vastaanotossa hoitaja kyseli kaikenlaista vaihtaen kysymyksiä siten, että kyseli välillä tästä hetkestä ja sitten vuosien takaisia juttuja. Vastailin kysymyksiin ja sitten hän sanoi, että on jäätävä tarkkailuun koska jutut poukkoilevat niin että olisin psykoosissa. Sanoin, että itsehän kyselit poukkoilevasti. Jouduin osastolle jossa psykiatri teki haastattelun. Hän ei edes katsonut minuun vaan istui selkä minuun päin. Hän sanoi että koska olet hakenut turvapaikkaa Pohjoismaista ja olen muka luullut, että siskoni haluaa tappaa minut minulla on paranoidinen skitsofrenia. Sanoin että voitko katsoa papereita ja todistusainestoa johon hän sanoi että ei katso. Siskoni on myöntänyt lähettäneensä uhkauksen. Psykiatri myös sanoi, että eikö ole hyvä, että poikasi on huostaanotettu jos sinulle tapahtuu jotain. Sanoin että ei näin voi toimia, että huostaanotetaan jos minulle tapahtuu jotain ja asiaan ei puututa. Papereissa luki myös, että ongelma ei vaikuta toimintakykyyn ja toisten auttaminen korostunutta.

Olin viikon tällä osastolla kunnes osastolle saapui mies jonka kanssa aloin juttelemaan. Hän taisi ihastua minuun koska suuteli minua. Hoitajat näkivät tämän ja siitä seurasi, että minut siirrettiin toiselle osastolle. Siellä oli uusi psykiatri joka haastatteli minua ja tämä psykiatri sanoi, että minulla ei ole paranoidista skitsofreniaa vaan koska olen matkustanut niin paljon, Mexicossa, Tanskassa ja Ruotsissa, minulla on mania ja olen maanisdepressiivinen eli kaksisuuntainen. Minulla ei kuitenkaan koskaan ole ollut masennusta joten tämäkin diagnoosi on virheellinen. Olin jonkin aikaa osastolla ja sitten minut siirrettiin kokonaan toiseen sairaalaan joka on tarkoitettu sellaisille asiakkaille joilla ei ole asuntoa, mutta hoidot on lopetettu. Oli parempi saada oma asunto kuin jäädä ex-mieheni omakotitaloon asumaan, koska hänellä oli alkoholin käyttöä ja siksi paikka ei ole sopiva lapselle. Sain asunnon Niemikoti säätiöltä joka tarjoaa asuntoja mielenterveyskuntoutujille ja muutin omaan asuntoon Puotilaan. Kävin avohoidossa puhumassa mielenterveys hoitajan kanssa noin pari kuukautta joka totesi, että olen terve ja ettei minun enää tarvitse käydä vastaanotolla puhumassa.

Tällaiset epämääräiset diagnoosit ja pakkohoitoon sulkeminen ovat myös vapaudenriistoa.

Kukaan kavereistani jotka minut tuntevat, eivät pidä minua skitsofreenisena, maanisena tai muutenkaan mielenterveys ongelmaisena.

Yksi sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että Suomessa tapahtuu pakkohoito päätöksiä enemmän kuin missään muissa maissa.

*

Kaikki oikeussuoja toimet ovat osoittautuneet tehottomiksi. Suomen on otettava vastuu ihmisoikeusloukkauksista.

Sen jälkeen sain sosiaalityöntekijät vaihdettua, koska sanoin etten enää tule yhteenkään tapaamiseen. Uusi sosiaalityöntekijä vaikutti ainakin paremmalta kuin edelliset ja kun poikani oli lomilla luonani hän tuli myös käymään ja toi pojalleni suklaata joka on monien mielestä ollut erikoista, että sosiaalityöntekijä on ystävällinen, Samaan aikaan aloitin opiskelun ammattikoulussa joka oli täydennyskoulutusta. Olen kirjapaino- ja mainosalan ammattilainen ja alalla vaihtuvat ohjelmat kuten Photoshop, InDesign, Freehand päivitysversiot niin tuhka tiheään, että ammattitaitoa on pidettävä jatkuvasti yllä. Kysyin uudelta sosiaalityöntekijältä voiko hän purkaa huostaanoton ja hän sanoi, että se on mahdollista. Asunto jonka sain Niemikoti säätiöltä oli yksiö ja sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, että kun poikani tulee lomille asunto on liian pieni ja hän kirjoitti lausunnon Niemikoti säätiöön, että antakaa perheelle kaksio. Sain uuden asunnon, kaksion Malmilta.

Poikani pääsi lomalle joka viikonloppu ja tapaamiset sujuivat hyvin ja yhteydenpidon rajoituksia ei ollut. Turussa oli käynnissä musiikki festivaalit ja Turun keskustassa kuulemma oli paljon väkeä. Poikani oli saanut luvan mennä toisen huostaanotetun pojan kanssa keskustaan josta he eivät kuitenkaan palanneet sovittuun aikaan Suvilinnaan takaisin eivätkä vastanneet puhelimiinsa. Turun sosiaalityöntekijä soitti minulle, että voitko soittaa pojallesi että Suvilinnaan on tultava takaisin tai muuten hän soittaa poliisille. Sosiaalityöntekijät tietävät poikani uskovan minua. Kerroin tapauksesta Helsingin sosiaalityöntekijälle ja hänkin sanoi, että ei näin voida toimia, että äidille soitellaan ja pyydetään toimimaan asiassa joka kuuluu sosiaalityöntekijälle.

Suvilinnassa vaihtui johtaja ja paikalle tuli sosiaalityöntekijä joka mielestäni oli heti täysin epäpätevä tehtävään. Sattui tapaus jossa poikani oli istunut kaupan edessä ja joku mies oli tullut uhkailemaan ja huutamaan ja raivoamaan poikani muka pahoinpidelleen hänen poikaansa. Poikani oli kauhuissaan ja pääsi karkuun, eikä ollut tehnyt mitään pahoinpitelyjä kenellekään. Poikani kertoi sosiaalityöntekijöille asiasta jotka eivät puuttuneet asiaan ja soitti sitten minulle, että soita poliisille. Soitin Turun poliisille jotka ottivat rikoksen hoitaakseen. Hetken päästä tämä uusi johtaja soitti, että miksi sinä olet mennyt ilmoittamaan asiasta poliisille. Johtaja ei hoitanut tehtäviään kuten pitää, niin totta kai minulla on huoltajana oikeus soittaa poliisille. Poliisi ilmeisesti ihmetellyt miksi johtaja ei asiaan puuttunut. Asia meni sovitteluun.

Malmille muuton jälkeen menin yhtenä iltana käymään yökerho Lucky Ladyssa ja tapasin siellä miehen johon tutustuin ja hän tuli luokseni yöksi. Rakastuimme toisiimme ja hän pyysi minua parin viikon päästä kanssaan naimisiin. Poikani oli halunnut, että minulla olisi mies. Vastasin kosintaan myöntävästi. Sosiaalityöntekijä sai tietää asiasta ja hän sanoi, että jos menen naimisiin hän ei pura huostaanottoa. Menimme naimisiin. Mies oli Tunisiasta kotoisin ja oli muslimi. Hänellä oli tunisialainen lakimies jonka kanssa hän keskusteli Skypessä lähes päivittäin. Olimme menossa hakemaan oleskelulupaa miehelle ja lakimies antoi ohjeita sitä varten.  Olimme olleet yhdessä ja naimisissa pari kuukautta. Haimme oleskelulupaa ja kun virkailija katsoi koneelta miehen tietoja hän pyysi ulkomaalaispoliisin paikalle. Mieheni passi otettiin talteen mieheltä pois mutta muuten päästettiin vapaaksi ja käskettiin tulla oleskelulupa haastatteluun parin viikon päästä. Mieheni meni ensin haastatteluun ja sitten minua haastateltiin tunnin päästä. Haastattelun loppuessa ulkomaalaispoliisi sanoi, että kyllä he uskovat että asumme yhdessä mutta miehesi on nyt viety vankilaan sillä hänellä oli kansainvälinen etsintäkuulutus perässä ja poliisi sanoi minulle, että hän ei muka tiedä mistä miestäni syytetään. Selvisi että mies oli myynyt kokaiinia Italiassa yli kaksi vuotta sitten, mutta etsintäkuulutus oli laitettu perään vasta nyt. Tuokin on ihmisoikeusloukkaus, että asioita aletaan käsittelemään vasta vuosien päästä. En tiennyt hänen menneisyydestään paljoakaan. 

Soitin tuolle mieheni lakimiehelle ja hän asui Turussa.  Hän sanoi, että jos maksan 3000 euroa niin auttaa mieheni pois vankilasta ja keskeyttää poikani huostaanoton.  Miehelleni tuli karkottamisoikeudenkäynti Italiaan suomesta ja mies oli vankilassa halunnut asianajajan ja sanonut että käyttää tätä kyseistä lakimiestä. Suomessa ei saa olla asianajaja jos ei kuulu asianajajaliittoon ja tätä lakimiestä ei saanut käyttää. Hänellä ei ole edes lupaa toimia lakimiehenä. Hän tuli kuitenkin  oikeustalolle, mutta ei tullut oikeussaliin sisään vaan halusi vaan nähdä minua. Oikeudenkäynnin jälkeen hän tarjosi pizzat ravintolassa ja en jälkeen ajoi BMW:llään  minut kotiin ja sai selville osoitteeni.

Hän maksoi  junamatkoja Turkuun ja esitti että haluaa auttaa. Hän myös tarjosi minulle töitä firmastaan ja lähetti Mehiläiseen yksityislääkärille ottamaan AIDS testit jotka sanoi maksavansa. Vasta myöhemmin minulle tuli lasku ulosotosta että lakimies ei ollut maksanut sitä. Lakimies tutustui huostaanotto dokumentteihin ja sanoi minulle, että mennään yhdessä eduskunnan oikeusasiamiehelle juttelemaan kasvotusten koska olin tehnyt sinne kirjallisia kanteluita.

Tätä yhteydenpitoa jatkui parisen viikkoa kunnes lakimies  ehdotti minulle seksiä ja en suostunut enkä tuntenut mitään vetoa häneen enkä halunnut pettää miestäni, niin lähdin nopeasti takaisin Helsinkiin junalla Turusta.

Selvisi että lakimies on diagnostisoitu paranoidinen psykopaatti ja hän sanoi minulle, että hänellä on joku suunnitelma varalleni. Nyt areenassa on tv dokumentti ja ohjelma siitä miten lakimies on kaapannut Tunisiaan suomalaisnaisen ihmiskaupan uhrina ja yrittänyt saada uhrin Marissa Jaakolan toimimaan huorana.  Sama ohjelma on tullut myös televisiosta.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/04/04/dokumenttiprojekti-takaisin-valoon-elokuva-suomalaisnaisen-kaappauksesta

Lakimies varmaan yritti tehdä minulle samaa ja tuossa dokumentissa on kerrottu, että hän on nyt kuollut.

Lakimiehen tekosista ja työpaikkailmoituksista löytyy uhreja tästä linkistä:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/6976859/suomalais-tunisialais-eurooppalainen-yhdistys

On mm. yrittänyt tappaa oman tyttärensä ja ex-vaimonsa.

Tuolloin kun suunnittelimme lakimiehen kanssa huostaanoton lopettamisesta sanoin äidilleni,  että minulla on nyt lakimies joka auttaa purkamaan pojan huostaanoton. Äitini oli kauhuissaan ja huusi ja raivosi puhelimeen, että tätä juttua ei kukaan lakimies voi lähteä tutkimaan. Heräsi kysymys, että mitä salattavaa tässä jutussa on. 

*

Huostaanoton purkuun ei sitten suostuttu sosiaalityöntekijöiden taholta ja poikani päätti alkaa riehumaan, että pääsisi kotiin. Oli illalla paukuttanut kattilan kansia ja sosiaalityöntekijät eivät muka pystyneet tekemään muuta kuin soittamaan vartijan paikalle. Minä jos olisin sanonut, että paukutus loppuu nyt, niin olisi myös käynyt.  Täysin epäpäteviä työntekijöitä Suvilinnassa.  Poikani alkoi karkailemaan Suvilinnasta ja kun hän oli lomilla luonani hän jätti palaamatta Turkuun. Hän tutustui muihin huostaanotettuihin lapsiin mm. Oliver ja Joonas jotka olivat otettu huostaan aivan syystä. Oliverin äiti oli narkomaani joka oli tapettu ja paloiteltu.  Joonas oli alkoholistiperheestä.  Eräänä päivänä kun poikani oli karkuteillä sosiaalityöntekijä soitti ja samalla minulla soi ovikello. Poikani oli oven takana tyttöystävänsä kanssa ja sosiaalityöntekijä sai tietää, että poika tulossa kotiin. Poika tajusi tilanteen että puhun sosiaalityöntekijän kanssa puhelimessa eikä tullut sisään vaan lähtivät ulos. Sosiaalityöntekijä soitti poliisille, että poikani on käynyt kotona että saisiko virka-apu pyynnöllä poliisit paikalle. Poliisit olivat sanoneet, että poika on nähty hyvässä kunnossa eikä syytä huoleen siis ole eivätkä he lähde etsimään. Poika on niin monta kertaa haettu asunnosta tai otettu muuten kiinni karkumatkoilta, että tietävät kyllä ettei syytä huoleen. Sosiaalityöntekijä oli soittanut Turkuun Suvilinnaan ja vaatinut, että he Turusta lähtevät Helsinkiin etsimään poikaani. Yksi sosiaalityöntekijä soitti ja kertoi tämän ja sanoi, että järjetöntä kun ei tiedä yhtään mistä päin Helsinkiä etsiä. Muut sosiaalityöntekijät Suvilinnasta kuitenkin suostuivat etsintöihin ja ajelivat Helsinki-Turku väliä tiheään. Sosiaalityöntekijä ei edes saa lain mukaan ottaa kiinni vaan voi ainoastaan puhumalla suostutella lähtemään mukaansa.

Poikani liikkui Oliverin ja Joonaksen kanssa ja he olivat yhdessä tehneet joitain pieniä varkauksia  ja olleet kuukausia poissa sijoituspaikoistaan. Suvilinnan johtaja oli saanut päähänsä, että pojalleni pitäisi tehdä psykiatrinen konsultointi. Muut työntekijät olivat Suvilinnassa eri mieltä ja sanoivat, että ei tarvitsisi. Poikani oli saatu karkumatkalta kiinni Turussa jolloin johtaja oli vienyt hänet lääkärille tutkittavaksi ja väitti, että poikani kuuluisi mielisairaalaan. Poikani oli viety Turusta ambulanssilla Hesperian mielisairaalaan. Hesperiasta soitettiin minulle ja kysyttiin mitä ihmeen touhua tämä on, että tervettä poikaa kuljetetaan ambulanssissa Turusta. Poika oli kolme päivää tarkkailussa ja sanottiin, että hänellä on lievä käytöshäiriö, mutta on kilteimpiä käytöshäiriöisiä joita he ovat nähneet. Pidimme palaveria yhdessä Hesperiassa psykiatrin ja Turun sosiaalityöntekijöiden kanssa. Psykiatri totesi, että pojan ei tarvitse jäädä Hesperiaan vaan kuuluu vapaaksi. Samalla sovittiin, että sijoituspaikka on vaihdettava ja vaadimme pojan kanssa sitä. Poika sanoi, että menee mieluummin vaikka koulukotiin sillä hän ei enää kestä Suvilinnaa koska jostain sellaisestakin kuin esimerkiksi jos hän sanoo vittu, siitä joutuu tunniksi huoneeseen rangaistukseksi. Tuo on jo aika sairasta ottaen huomioon miten yleisesti vittu sanaa käytetään. Asia todetaan myös tässä wikipedia artikkelissa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vittu

Vittu on vanha suomen kielen sana, joka tarkoittaa naisen ulkoisia sukupuolielimiä. Nykyisin sana kuuluu alatyyliin, ja sitä käytetään myös karkeana kirosanana.

Nykyään vittu on tutkimusten mukaan yleisin koululaisten käyttämä kirosana.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa työskentelevä suomen kielen tutkija Riitta Eronen pitää vittu-sanaa halventavana voimasanana. Hänen mukaansa sitä käytetään nuorten kielessä ikään kuin pilkkuna ja sana on menettänyt voimansa, mutta siitä huolimatta sitä käytetään edelleen. Eronen arvelee, etteivät nuoret tiedä mitä sanaa hokiessaan tekevät.

Tammen mukaan vittu on nuorten puheessa muodostunut partikkeliksi ja korvaa nykyään niinku-sanan. Seksuaalisesti offensiivista merkitystä hän ei sanassa enää näe. Tammi on todennut vittu-sanan ylivertaisuudesta kirosanana:

Kulosen mukaan suomen kielen taivutusmuodot mahdollistavat sen, että kirosanoja voi käyttää monipuolisesti ja ”Vitut mä sulle mitään kerro” on hyvä esimerkki tästä. Myös Kulonen on kiinnittänyt huomiota siihen, että vittu toimii välimerkkinä, kuten isot alkukirjaimet, pilkut ja pisteet rytmittäen puhetta. Kulonen pitää vittu-sanaa loppuun kulutettuna, mutta kuitenkin alentavana, rumana ja inhottavana. Kulosen mukaan sana sisältää hurjasti teiniangstia, jolle voi jopa nauraa, mutta hän ei silti haluaisi alapäätään kutsuttavan sillä nimellä.

Psykiatrit ovat todenneet, että kiroilu auttaa hallitsemaan kipua ja on hyväksi. Sosiaalityöntekijät haluavat ottaa tämänkin helpotuksen pois. Seuraavasta linkistä selviää psykiatrien mielipiteet kiroilusta:

https://www.psychiatrist.com/news/profanity-can-sometimes-be-the-best-medicine-increasing-pain-tolerance-33-percent/#:~:text=Studies%20suggest%20that%20cursing%20can,to%20tolerate%20pain%20and%20discomfort.

Profanity Can Sometimes Be the Best Medicine, Increasing Pain Tolerance by ~33%

Clinical Relevance: Swearing can provide pain relief and emotional benefits

Studies suggest that cursing can reduce the perception of pain, providing a measurable analgesic effect, by as much as 33%.

The act of swearing can be a distraction, increasing an individual’s ability to tolerate pain and discomfort.

Profanity can help individuals process emotions, establish social bonds, and express their feelings in certain contexts.

In a 2009 study from Keele University, subjects were tasked with plunging their hands into a tub of freezing cold water, once while repeating a swear word and again while repeating a neutral word. Participants were consistently able to hold their hands underwater for longer when uttering the swear word. A follow-up experiment demonstrated that the increased pain tolerance that comes from verbalizing vulgarity is strongest among those who don’t swear as a habit.

Suvilinnan johtaja myös soitti minulle ja sanoi, että pojalleni pitää olla vihainen. Sanoin että minun ei tarvitse olla vihainen pojalleni sillä hän tottelee minua muutenkin.  Lastensuojelussa lapsia siis kasvatetaan vihamielisessä ilmapiirissä.

Sosiaalityöntekijät uhkailivat minua poliisitoimilla mikäli päästän pojan karkaamisen aikana kotiini. Kerroin, että olen välillä nähnyt poikaani kodin ulkopuolella ja maksanut Mc Donaldsissa ja muissa ravintoloissa ruokia  ettei ilman ruokaa tarvitse olla. Johtaja sanoi, että poika on ajettava ahtaalle. Tämä on lastensuojelun toimintatapa alusta asti huostaanottoprosessissa, että ihmisiä ajetaan ahtaalle ja ahdinkoon.

*

Tein kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle Suvilinnan johtajan toimista Hän oli myös avannut ilman lupaa kirjeen jonka olin lähettänyt pojalleni. Pojalta oli jäänyt Turun seudun matkalippu kotiini ja johtaja pyysi lähettämään sen kirjeenä. Lähetin kirjeen ja johtaja soitti, että hän on mennyt avaamaan pojan nimelle lähetetyn kirjeen. Suomessa on kirjesalaisuus eikä toisen nimissä olevia kirjeitä saa avata. Johtaja sai eduskunnan oikeusasiamieheltä kantelun luettavakseen jolloin johtaja oli valehdellut  eduskunnan oikeusasiamiehelle, että hänellä oli muka lupa avata kirje ja että tästä olisi vielä kirjattu muistio tietokantaan. Hän valehteli ja  eduskunnan oikeusasiamies ratkaisi asian minun hyväkseni ja totesi johtajan loukanneen ihmisoikeuksiani. Olen tehnyt useita kanteluita  eduskunnan oikeusasiamiehelle ja tämä oli ensimmäinen kerta kun ihmisoikeusloukkaus myönnettiin.  Tuolloin oikeusasiamiehenä toimi Saxlin. Saxlin on ollut paljon reilumpi kuin edeltäjänsä. Nykyisin oikeusasiamiehenä toimiva Petri Jääskeläinen kirjoitti vuosia sitten pitämässään blogissa, että eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa päätetään ja mietitään mitä kukakin ansaitsee. Kirjoitin Jääskeläiselle, että tuonkin sanominen on ihmisoikeuksia loukkaavaa sillä jokainen on tasavertainen ja saman arvoinen lain edessä. Jääskeläinen suutahti ja kirjoitti minulle, että kanteluita ei enää tutkita vaan ne siirretään suoraan mappi Ö:hön roskikseen. 

Poikani oli siis tehnyt karku matkoillaan joitain pieniä varkauksia ja ryöstöjä ja niistä hänelle tuli oikeudenkäynti.  Otin yhteyttä Asianajotoimisto Fredman & Månssoniin ja sieltä saimme asianajajan puolustukseksi. Suvilinnan johtaja sanoi, että hän tulee oikeudenkäyntiin koska he lastensuojelussa ovat vastuussa lapsen kehityksestä ja kasvatuksesta. Sanoin että varmasti ette tule oikeudenkäyntiin mukaan jonka he uskoivat. Asianajotoimisto Fredman & Månssonista soitti minulle ennen oikeudenkäyntiä asianajaja joka taasen sanoi minulle, että minä en saisi tulla oikeudenkäyntiin mukaan. Oikeudenkäynnit ovat julkisia jollei niitä ole salaisiksi määrätty ja sanoin varmasti tulevani oikeudenkäyntiin. Poikani sai nuorisorangaistuksen joka käytännössä tarkoittaa vain sitä, että sijoituspaikassa olisi pysyttävä eikä saisi karkailla sieltä.

*

Poikani sijoituspaikaksi  vaihtui koulukoti Outamon oppilaskoti. Paikan sosiaalityöntekijä kävi luonani ja kyselin kaikenlaista paikasta. Hän sanoi, että vittu sanan sanomisesta ei heillä seuraa rangaistuksia. Hän sanoi, että heillä on Outamossa nollatoleranssi kiusaamiseen ja poliisi kutsutaan paikalle jos jotain sattuu. Samalla todettiin, ettei poikani tarvitse mitään terapiakäyntejä koska on terve ja Suvilinnassa kaikki huostatut lapset laitettiin terapiaan. Katselin netistä tietoja Outamosta ja satuin huomaamaan, että paikka on myös luonnonsuojelu alue sillä paikassa on liito-oravia. Olin Outamossa tapaamassa poikaani ja kysyin sosiaalityöntekijältä, että onko täällä liito-oravia, että olisi kiva nähdä sellainen kun en koskaan ole nähnyt. Sosiaalityöntekijä sanoi, että täällä on villisikoja. Olin ihmeissäni  ja selvisi, että puheillaan hän tarkoitti, että Outamon lapset ovat villisikoja,

Poikani oli Outamossa pari viikkoa kun hänet pahoinpideltiin siellä; muslimipoika pahoinpiteli eikä sosiaalityöntekijät tehneet mitään. Poika soitti itkien minulle ja kertoi tilanteen ja pyysi soittamaan poliisille. Soitin hätänumeroon, että saisiko poliisin paikalle Outamoon ja hätäkeskuksesta kysyttiin eikö poika voi itse soittaa heille. Sanoin, että ei voi jolloin hätäkeskuksesta sanottiin, että tällaista ei tapahdu Suomessa. Outamon nollatoleranssi tarkoittaa siis sitä, että lapset saavat vapaasti pahoinpidellä toisiaan ja asiaan ei puututa. Parin viikon päästä tästä sosiaalityöntekijä oli sanonut usean huostatun lapsen kuullen, että jos erästä lasta pahoinpidellään hän kääntää selkänsä eikä puutu asiaan.

Ennen kuin pojallani oli oikeudenkäynti kävin rikosseuraamusvirastossa puhumassa viranomaisen kanssa ja hän kyseli Outamosta. Kerroin tuon villisika nimittelyn hänelle ja hän sanoi, että kyllä on törkeää sanoa tuollaista kenenkään äidille. Kerroin myös Outamon nollatoleranssista ja rikosseuraamusvirastossa sanottiin, että nollatoleranssi tarkoittaa sitä, että pahoinpitelyitä ei siedetä ollenkaan ja niihin puututaan, mutta Outamossa tämä tarkoittaa aivan päinvastaista.

*

Mieheni joka sai kahden vuoden tuomion Italian vankilaan vapautui ja olimme vankilassa olon aikana kirjoitelleet kirjeitä. Olin kirjoittanut hänelle jo aiemmin, että haluan avioeron. Hän ei suostunut eikä halunnut. En laittanut avioeroa vireille koska siihen olisi tullut puolen vuoden harkinta-aika ja kahden vuoden erossa olon jälkeen avioeron saa helpommin. Mieheni oli aika seonnut vankilassa ja hän alkoi uhkailemaan, että tulee Suomeen tappamaan minut. Lähetti mm. tekstiviestejä useita jotka menin näyttämään poliisille ja pyysin lähestymiskieltoa. Tekstiviestejä tuli paljon ja jopa tilanteessa missä olin poliisin edessä tuli tekstiviesti, että hän tappaa minut ja poliisi sanoi että ei nyt laita lähestymiskieltoa. Miehellä kuitenkin oli kahden vuoden maahantulokielto Suomeen ja viiden vuoden maahantulokielto Italiaan. Hänet karkotettiin tuomion jälkeen takaisin Tunisiaan. Laitoin avioeron vireille ja sain sen. Oli alunperinkin virhe mennä naimisiin kriminaalin kanssa ja tarkoituksena hänellä taisi olla saada oleskelulupa.

Näiden tappouhkausten myötä aloin saamaan paniikkikohtauksia. En ensin ymmärtänyt kyseessä olevan paniikkikohtaus kun sydän tykytti tuhatta ja sataa ja huimasi ja tuntui ettei saa henkeä. Luulin sen olevan sydänkohtaus ja soitin ambulanssin. Ambulanssimiehet tutkivat sydäntäni ja sanoivat, että tämä ei ole sydänkohtaus vaan paniikkikohtaus. Kävin tapauksen jälkeen lääkärissä koska paniikkikohtaukset uusiutuivat ja lääkäri määräsi Opamoxia, Benzodiazepinea. Sain Opamoxia vieläpä neljäksi kuukaudeksi.  Monet ovat ihmetelleet miten niin paljon niitä määrättiin sillä niitä on vaikea saada koska narkomaanit haluavat käyttää niitä. En käytä päihteitä joten siksi varmaan sain niitä niin paljon. Yritin myös oppia hallitsemaan paniikkikohtausta ettei tarvitsisi ottaa lääkettä. Lääkkeet loppuivat kuitenkin jossain vaiheessa ja menin lääkäriin pyytämään lisää niitä. Terveyskeskuslääkäri sanoi, että heillä on jokin vika tietokoneissa ja potilastietoja ei pääse nyt näkemään. Kerroin lääkärille, että olen ottanut avioeron, että voi olla särkyneen sydämen syndrooma ja kerroin siitä, että poikani karkailee ja kun hän palaa sijaishoito paikkaansa ja kouluun hän on niin älykäs, että hän saa matematiikan kokeista kymmenen pisteen arvosanoja vaikka on ollut kuukausia pois koulusta. Lääkäri sanoi, että noin hänkin reagoisi jos olisi tuollainen poika. Lääkäri määräsi minulle Propralia eli beta-salpaajaa sydämen nopeatahtisuuteen. Kävin apteekissa hakemassa lääkkeet ja otin yhden beta-salpaajan ja aloin imuroimaan asuntoa. Jonkun ajan päästä alkoi huimaamaan todella voimakkaasti ja menin sängylle makaamaan. Vaikka makasin huimaus ei loppunut. Aloin myös näkemään hallusinaatioita. Seinälläni oli hindu Jumalan kuva ja näin hallusinaatioita että Jumalan silmät liikkuivat. Toinen hallusinaatio oli, että näin peilistä, että minulla oli siniset huulet. Luin beta-salpaajan tuoteselosteen läpi ja siinä luki, että jos tulee lääkkeen sivuoireina hallusinaatioita ota välittömästi yhteys lääkäriin. Soitin ambulanssin joka vei minut Marian sairaalan päivystykseen. Päivystyksessä lääkäri tutki reaktioita ja katsoi että toimiiko vielä peruselintoiminnot ja niissä oli epäselvyyksiä. Mm. hän sanoi, että laita silmät kiinni ja nosta kädet ylös, niin huimaako. Huimaus oli valtava ja lääkäri sanoi, että saan jäädä tarkkailuun hänen puolestaan,mutta kohta vaihtuu työvuoro ja toinen lääkäri tulee paikalle.  Olin noin tunnin tarkkailussa kun toinen lääkäri saapui ja hän tuli sanomaan, että sinä olet järkevä ihminen ja en saa jäädä tarkkailuun pidemmäksi aikaa. Menin kotiini ja kaverini tuli paikalle yöksi asti seuraamaan jos jotain tapahtuu. Monet ovat olleet kauhuissaan tästä tapauksesta, että beta-salpaajaa ja benzoja määrätään samanaikaisesti ja jotkut ovat pitäneet sitä tapon yrityksenä.

Nykyään paniikkikohtauksia ei enää tule ja jos tulee niin osaan hallita sen ilman lääkkeitä.

*

Asunnossani kävi useita, kymmeniä huostaanotettuja lapsia ja annoin heille ruokaa ja annoin nukkua yötä, ettei tarvitse kadulla tai lehtiroskiksessa nukkua, sillä Oliver ja poikani olivat tehneet sellaistakin karku matkoillaan.  He kertoivat, että on olemassa hatka kellari jossa useat lapset nukkuvat yönsä.

Lastensuojelun keskusliiton sivulla todetaan, että lastensuojelulaitoksista karkaa eli hatkaa vuosittain satoja nuoria. Ilmiönä hatkaaminen on paljon puhuttu, mutta aikaisemmin sitä on tutkittu ja selvitetty hyvin vähän. Karkumatkan aikana nuoret ovat usein alttiina päihteiden käytölle, rikosten tekemiselle sekä esimerkiksi seksuaaliselle hyväksikäytölle.

Yksi näistä huostaanotetuista lapsista kertoi, että Facebookissa on ryhmä nimeltään Lastensuojelun tilanne huolestuttaa. Liityin ryhmään vuosia sitten kun se oli juuri perustettu. En muista miehen nimeä joka sen perusti, mutta pääosin ryhmässä oli tämän miehen huoltajuuskiistaa koskevia juttuja ja hänen ex-vaimonsa mustamaalaamista ja juttuja sossuista ja skannattuja dokumentteja sossuilta heidän huostaanotetusta  pojasta. Oli myös kuvia siitä, miten poikaan oli ilmestynyt mustelmia aina kun poika oli ollut  naisen luona. Oli epäselvää kuka nuo mustelmat aiheutti. Mies itse vai ex-vaimo.

Ryhmässä oli myös yksi kuva jossa sossu oli sijoituspaikassa aiheuttanut mustelmia 12 vuotiaan tytön käteen ja asia meni poliisille asti.

Ryhmässä kerrottiin, että myös sosiaalityöntekijät ovat liittyneet ko. ryhmään ja perustaneet vastaavia ryhmiä Facebookiin vastalauseeksi.

Kirjoittelin muutamia viestejä ryhmään ja mainitsin myös, että luonani käy paljon huostattuja lapsia ja sitten sain kaveripyynnön mieheltä nimeltä Ville.. Chattailin hänen kanssa facebookissa ja kysyin häneltä, että onko hänenkin lapsi huostattu. Sanoi että ei ole. Ihmettelin mitä hän sitten tekee ryhmässä. Chattailin muutaman päivän hänen kanssaan ja hän kysyi voisimmeko nähdä ja sovimme treffit minun luokseni. Olimme kotonani noin puolisen tuntia kunnes ovikello soi ja kaksi 13 vuotiasta tyttöä, poikani kavereita, tuli käymään.  Joka tapauksessa juttelimme kaikenlaista Villen ja tyttöjen kanssa ja Ville kertoi, että hänen ex-vaimonsa on pettänyt häntä hänen kaverinsa kanssa ja heidän lapsi on jäänyt ex-vaimolle. Jossain vaiheessa iltaa Ville poistui asunnoltani ja tytöt jäivät nukkumaan yöksi luokseni. Aamulla huomasin, että tuo Ville oli blokannut minut fb:stä ja hetken päästä toinen näistä 13 vuotiaista tytöistä sai viestejä ja kaveripyynnön Villeltä. Tyttö kysyi mistähän Ville tietää hänen nimensä  ja Ville väitti että kun oli eilen Tanjalla niin tyttö olisi itse kertonut. Mitään sellaista ei tapahtunut, että ilmeisesti katsonut minun fb kavereista.  Seurasin vierestä Villen ja tytön chattailua mistä on kyse ja sanomattakin oli selvää, että jotain hämärää tässä on ja mahdollinen pedofiili asialla. Kirjoitin chattiin, että johan nyt on perkele ja tyttö kirjoitti, että Tanja on tässä vieressä koko ajan jolloin chatti loppui.  Kirjoitin asiasta Lastensuojelun tilanne huolestuttaa ryhmään, että mahdollinen pedofiili on ryhmässä etsimässä huostattuja lapsia. Moderaattori ilmoitti, että Ville lentää ryhmästä kuin leppäkeihäs. Ilmoitin asiasta nettipoliisi Marko Fobba Forssille ja lähetin kaikki chat viestit Foballe. niin omani kuin tytön ja Villen väliset viestit.  Fobba vastasi välinpitämättömästi  että eihän noissa viesteissä tytölle ehdotella mitään. Vastasin että ei ehtinyt mutta ei todellakaan ole normaalia että 30 vuotias mies lähettää mitään viestiä 13 vuotiaalle tytölle. Asia ei sitten edennyt poliisilla mitenkään. Jotain juttua olen kuullut ja lukenut jostain, että hatkassa olevat huostatut lapset ovat avointa riistaa pedofiileille kun ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa että saavat majoituspaikan ja ruokaa. Törkeää liittyä ryhmään ja sieltä saalistaa lapsia ja kyseessähän on sairaus. Vielä törkeämpää on nettipoliisin käytös kun ei tee asialle mitään ja antaa pedofiilin olla vapaana.

Googletin tuon Lastensuojelun tilanne huolestuttaa ryhmän ylläpitäjää ja löytyi jotain juttua netistä, että hän on julkisesti ihaillut jotain Unabomber pommittajaa. Päätin kirjoittaa tuon ylläpitäjän ex-vaimolle ja kerroin hänelle pedofiilistä ja kyselin, että mikä tällainen ryhmä oikein on.  Ex-vaimo vaikutti oikein sydämelliseltä ja sanoi, että oi voi mitä mies on taas mennyt tekemään. Sossut olivat ohjeistaneet naista että ei vastaa julkisesti mihinkään tuon miehen provosointiin. Jäi kyllä sellainen mielikuva että tuo ylläpitäjä oli itse hän, joka mustelmat heidän pojalleen aiheutti.

Niemikoti säätiön työntekijät tulivat kotikäynnille luokseni ja kerroin heille tapahtuneesta. Työntekijä googletti Villen ja ryhmän ja sanoi, että jos vielä tulee ongelmia niin soita heille niin he tulevat vaikka häätämään Villen jos vielä lähelle tulee. Sanoivat olevani puolellani. Parin päivän päästä työntekijät tulivat uudelleen ja nyt oli toinen ääni kellossa. Työntekijä sanoi vihaisena, että sinä et päätä Suomen lastensuojelusta. Viittasi tällä ilmeisesti kirjoituksiini ryhmässä kun oli sinne liittynyt. Työntekijä sanoi heidän olevan olleen aiemmin töissä lastensuojelussa. Aina kun lastensuojelu tulee puheeksi nostattaa se vihamielisiä tunteita. (Enää en asu Niemikoti säätiön asunnossa ettei tarvitse kärsiä heidän mielivallasta)

Siskoni jatkoi vuosia stalkkaamistani ja vainoamistani ja aina välillä ilmoitteli Niemikoti säätiöön järjettömiä valheitaan.  Muuten en ollut yhteyksissä häneen.  Hän oli taas kerran tehnyt jonkun ilmoituksen Niemikodille ja työntekijät tulivat kotikäynnille jonka yhteydessä työntekijä kertoi, että siskosi on tehnyt taas ilmoituksen ja työntekijä sanoi vastanneensa emailiin  että okei. Sanoin, että on virkarikos vastata ja antaa ulkopuoliselle tietoa ja sanoin tekeväni kantelun. Työntekijä oli kauhuissaan ja sanoi, että sinä et tee joka asiasta kantelua. Sanoin että se on ihmisoikeus. Siskolleni lähetin viestin, että jos lähdetään siitä ettemme vuosiin ole nähneet, niin mistä edes tiedät missä asun ja yksityisasiani eivät kuulu hänelle. Sanoin, että hänen stalkkaaminen ja vainoaminen on sairasta ja se on Suomessa nyt tullut rikoslain piiriin. Sanoin että voin vaikka kirjoittaa kirjan kokemuksistani. Tähän siskoni vastasi, että eikö voitaisi olla taas kuin siskokset ja kavereita. Sanoin miettiväni asiaa, mutta vuosien aikana hän on edelleen jatkanut toimintaansa. Hänen toimintansa on viranomaisten  sallimaa.

*

Outamon oppilaskodissa kävi ilmi, että poikani on käyttänyt huumeita. Hänestä oli otettu huumeseula joka oli positiivinen. Kysyin pojaltani  koska tämä on alkanut niin hän kertoi, että Turun Suvilinnassa oli naapuritontilla Nuorten koti jossa oli vanhempia huostaanotettuja lapsia ja sieltä oli annettu cannabista. Suvilinnassa ei asiaa ole mitenkään huomattu että pojat ovat pilvessä. Jokainen vanhempi varmaan huomaisi jos lapsi on polttanut cannabista, mutta lastensuojelussa ei asiaa huomata. Poikani joutui Outamon päihdeosastolle.

Outamossa toinen huostaanotettu poika alkoi lähettelemään uhkauksia Facebookissa pojalleni. Uhkauksia oli ainakin metrin verran. Kirjoitin pojan Facebookiin, että lopeta ja tyyliin, että haista itse vittu. Pojan äiti oli kertonut minulle, että hän on itse laittanut poikansa Outamon oppilaskotiin koska poika myy itseään pedofiileille ja pojan äiti oli löytänyt pojan repusta 400 euroa. Mainitsin myös tästä asiasta viestiessäni pojalle josta syystä minua vastaan nostettiin kunnianloukkaussyyte. Kyseessä ole edes kunnianloukkaus koska viesti on lähetetty yksityisesti eikä julkisesti. Sain kutsun saapua Lohjan käräjäoikeuteen ja netissä on ollut artikkeli jossa kerrotaan, että Lohjan käräjäoikeus salaa tietoa ihmisoikeusloukkauksista. Sain sakkoja siitä hyvästä että puolustin poikaani.

Eduskunnan oikeusasiamies siis myöntänyt perus- ja ihmisoikeusloukkauksia rikotun ja sellainen maa ei enää voi rikoslain puitteissa minua tuomita mistään.

Tuohon aikaan Venäjä oli puuttunut Suomen lastensuojeluun ja huostaanottoihin koska venäläisen perheen lapset huostaanotettiin törkeästi. Äidille oli annettu huostaanoton perusteet joita hän ei edes ymmärtänyt kun ei puhu Suomea. Hänen ei oltu annettu imettää vauvaansa. Venäjä jyrähti tästä ja puhui asiasta presidentti Sauli Niinistölle. Niinistö sanoi vain, että Suomessa on viranomaiset jotka asioita hoitavat.

Päätin lähteä Venäjälle hakemaan turvapaikkaa ja menin Pietariin ja minulla ei ollut viisumia. En tiennyt että turvapaikan hakija tarvitsee viisumin.  Menin Punaisen Ristin toimistolle josta minut ohjattiin toiseen osoitteeseen hakemaan turvapaikkaa. Minulle sanottiin, että muita turvapaikanhakijoita ei nyt ehtisi käsitellä koska ukrainalaisia on niin paljon. Sanottiin myös että suomalaisilla on niin huono maine ettei turvapaikkaa annettaisi. En tiennyt mitä tehdä ja kävelin poliisiaseman lähettyvillä. Venäläinen mies pyysi tupakkaa ja aloin juttelemaan hänen kanssaan. Hän sanoi, että mennään yhdessä poliisiin puhumaan ja näin teimme.  Poliisi otti yhteyttä Suomen suurlähetystöön ja konsulaatin työntekijä saapui selvittämään tilannetta.  Kerroin hakevani turvapaikkaa lapsi kiistojen vuoksi joka on ollut esillä Suomen medioissa. Konsulaatin työntekijä sanoi, että en saisi puhua asiasta, että he haluavat kotiuttaa minut takaisin Suomeen. Piti odottaa oikeudenkäyntiä koska olin maassa ilman viisumia. Oikeussalin ulkopuolella tulkki täytti papereita ja papereissa kysyttiin olenko poliisi, sotilas jne ja tulkki täytti paperiin ja väitti että olen poliisi ja sotilas. Sanoin että mitään tällaista et kirjoita ja kirjoitin paperin NJET kun en pahemmin muita venäjänkielisiä sanoja osaa. Konsulaatin työntekijä sanoi, että on oikeuden päätettävissä olenko poliisi. Tulkin passissa oli jotain epäselvyyksiä ja häntä ei siksi voinut käyttää oikeudessa ja oikeudenkäynti peruttiin. Aina kun on kyse Suomen lastensuojelusta niin vääryyksiä ja ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu maassa kuin maassa varsinkin itse suomalaisten taholta. Menin takaisin Punaisen Ristin toimistolle ja siellä sanottiin, että he ovat lähettäneet sähköpostia maahanmuutto paikkaan, että he käsittelisivät turvapaikkahakemustani. Olin Pietarissa neljä kuukautta ja päätin lähteä takaisin Suomeen mm. Pietarissa tapahtuneiden muslimien kiusan teon  vuoksi. Muuten venäläiset olivat hyvin ystävällisiä minulle. Venäjän maahanmuuttovirasto palautti minut autolla Suomeen.

*

Suomen lastensuojelu on loukannut tapauksessamme lähestulkoon jokaista ihmisoikeuksien kohtaa. Tässä lista loukatuista artikloista:

Suomen perustuslaki 2 luku - Perusoikeudet 6 §

Yhdenvertaisuus Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

7 § Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen

Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.

8 § Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate

Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Rikoksesta ei saa tuomita ankarampaa rangaistusta kuin tekohetkellä on laissa säädetty.

9 § Liikkumisvapaus

Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.

Jokaisella on oikeus lähteä maasta. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi.

Suomen kansalaista ei saa estää saapumasta maahan, karkottaa maasta eikä vastoin tahtoaan luovuttaa tai siirtää toiseen maahan.

Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

10 § Yksityiselämän suoja

Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.

11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

12 § Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

21 § Oikeusturva

Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

22 § Perusoikeuksien turvaaminen

Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus

Artikla 2 

1. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu kunnioittamaan ja takaamaan jokaiselle alueellaan olevalle ja oikeuspiiriinsä kuuluvalle yksilölle tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet ilman minkäänlaista rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää. 

2. Jokainen valtio sitoutuu perustuslakiensa mukaisessa järjestyksessä ja tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin toteuttaakseen lainsäädännöllä tai muulla tavalla tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet, jotka eivät jo ole voimassa. 

3. Jokainen sopimusvaltio sitoutuu: 

a) varmistamaan, että jokaisella henkilöllä, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on käytettävissään tehokas oikeuskeino, vaikka loukkauksen olisivat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt; 

b) varmistamaan, että se joka turvautuu sellaiseen oikeuskeinoon, saa oikeutensa ratkaistuksi toimivaltaisen oikeudellisen, hallinnollisen tai lakiasäätävän viranomaisen tai muun valtion oikeusjärjestyksen mukaan toimivaltaisen viranomaisen toimesta, sekä kehittämään oikeuskeinojen käyttömahdollisuuksia; 

c) varmistamaan, että toimivaltaiset viranomaiset panevat täytäntöön sellaisten oikeuskeinojen perusteella annetut päätökset.

Artikla 5 

1. Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa tulkita suovan millekään valtiolle, ryhmälle tai henkilölle mitään oikeutta ryhtyä sellaiseen toimintaan tai suorittaa sellaista tekoa, jonka tarkoituksena on tehdä tyhjäksi jokin tässä yleissopimuksessa tunnustettu oikeus tai vapaus tai rajoittaa sitä enemmän kuin tässä yleissopimuksessa on sallittu. 

2. Mitään rajoitusta tai poikkeusta ihmisen perusoikeuksista, jotka on tunnustettu tai jotka ovat voimassa jossakin sopimusvaltiossa lain tai muiden säännösten, yleissopimusten tai tavan nojalla, ei sallita sillä perusteella, että tämä yleissopimusten tai tavan nojalla, ei sallita sillä perusteella, että tämä yleissopimus ei tunnusta tällaisia oikeuksia tai että se tunnustaa ne suppeampina.

Artikla 9 

1. Jokaisella on oikeus vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää tai vangita. Keneltäkään ei saa riistää hänen vapauttaan paitsi laissa säädetyillä perusteilla ja sen määräämässä järjestyksessä. 

2. Jokaisella pidätetylle on pidättämishetkellä ilmoitettava toimenpiteen syyt sekä välittömästi saatettava tietoon jokainen häneen kohdistuva syyte. 

3. Jokainen rikoksesta epäiltynä pidätetty tai vangittu on viipymättä saatettava tuomarin tai muun lain nojalla tuomiovaltaa käyttävän viranomaisen eteen ja hänellä on oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa tai oikeus tulla vapautetuksi. Yleisenä sääntönä ei ole pidettävä, että oikeudenkäyntiä odottavat henkilöt pidetään tutkintovankeudessa, mutta vapaaksi laskemisen ehdoksi voidaan asettaa takeet siitä, että asianomainen saapuu paikalle oikeudenkäyntiin samoin kuin jokaisessa muussakin vaiheessa käsittelyn aikana, ja tarvittaessa tuomion täytäntöönpanemiseksi. 

4. Jokaisella, jolta on riistetty hänen vapautensa pidättämällä tai vangitsemalla, on oikeus tuomioistuimessa vaatia, että hänen vapaudenriistämisensä laillisuus viipymättä tutkitaan ja että hänet vapautetaan, mikäli toimenpide ei ole laillinen. 

5. Jokaisella, joka on laittomasti pidätetty tai vangittu, on oikeus vahingonkorvaukseen.

Artikla 10 

1. Kaikkia henkilöitä, joilta on riistetty heidän vapautensa, on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen ihmisen synnynnäistä arvoa. 2. a) Syytetyt henkilöt on poikkeuksellisia oloja lukuunottamatta pidettävä erillään tuomituista henkilöistä ja heidän kohtelussaan on otettava huomioon heidän asemansa tuomitsematta olevina henkilöinä; b) Syytetyt nuoret henkilöt on pidettävä erillään aikuisista ja heidän tapauksensa on mahdollisimman nopeasti ratkaistava. Suomen varauma "Viitaten yleissopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen b kohtaan ja 3 kappaleeseen Suomi ilmoittaa, että joskin nuoret ja aikuiset rikoksentekijät säilytetään Suomessa yleensä erillään toisistaan, ei pidetä tarkoituksenmukaisena omaksua ehdotonta kieltoa joustavien järjestelyjen mahdollistamiseksi"

Artikla 12 

1. Jokaisella laillisesti valtion alueella olevalla on oikeus liikkua siellä vapaasti ja valita vapaasti asuinpaikkansa. 

2. Jokainen voi vapaasti lähteä mistä tahansa maasta, myös omastaan. 

3. Edellä mainittuja oikeuksia ei saa rajoittaa muutoin kuin laissa säädetyllä tavalla, milloin rajoitukset ovat välttämättömiä valtion turvallisuuden, yleisen järjestyksen ("ordre public), yleisen terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien takia sekä ovat sopusoinnussa muiden tässä yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien kanssa. 

4. Keneltäkään ei saa mielivaltaisesti kieltää oikeutta tulla omaan maahansa.

Artikla 15 

1. Ketään ei ole pidettävä syypäänä rikokseen sellaisen teon tai laiminlyönnin perusteella, joka ei ollut tekohetkellä kansallisen tai kansainvälisen lainsäädännön mukaan rikos. Rikoksen tekohetkellä sovellettavaa rangaistusta ankarampaa rangaistusta ei saa määrätä. Jos rikoksenteon jälkeen lailla säädetään sovellettavaksi lievempi rangaistus, rikoksentekijän tulee päästä tästä osalliseksi. 

Artikla 16  

Jokaisella on oikeus tulla tunnustetuksi kaikkialla henkilöksi oikeudellisessa mielessä.

Artikla 17 

1. Kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa mielivaltaisesti tai laittomasti puuttua eikä suorittaa hänen kunniaansa ja mainettaan loukkaavia hyökkäyksiä. 

2. Jokaisella on oikeus lain suojaan tällaista puuttumista tai tällaisia hyökkäyksiä vastaan.

Artikla 18 

1. Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden tunnustaa omavalintaista uskontoa tai uskoa taikka omaksua se sekä vapauden joko yksinään tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti harjoittaa uskontoaan tai uskoaan jumalanpalveluksissa, uskonnollisissa menoissa, hartaudenharjoituksissa ja opetuksessa. 

2. Ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko. 

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, jotka on säädetty lailla ja jotka ovat välttämättömiä suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa tai moraalia tahi muiden perusoikeuksia ja -vapauksia. 

4. Yleissopimuksen sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan vanhempain ja tarvittaessa laillisten holhoojain vapautta taata lastensa uskonnollinen ja moraalinen opetus omien vakaumustensa mukaan.

Artikla 19 

1. Jokaisella on oikeus mielipiteen vapauteen ilman ulkopuolista puuttumista. 

2. Jokaisella on sananvapaus; tämä oikeus sisältää vapauden hankkia, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia riippumatta alueellisista rajoista joko suullisesti, kirjallisesti tai painettuna taiteellisessa muodossa tahi muulla hänen valitsemallaan tavalla. 

3. Edellisessä kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttö merkitsee erityisiä velvollisuuksia ja erityistä vastuuta. Se voidaan sen tähden saattaa tiettyjen rajoitusten alaiseksi, mutta näiden tulee olla laissa säädettyjä ja sellaisia, jotka ovat välttämättömiä 1) toisten henkilöiden oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi, 2) valtion turvallisuuden tai yleisen järjestyksen ("ordre public"), terveydenhoidon tai moraalin suojelemiseksi.

Artikla 23 

1. Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustavaa laatua oleva yhteisö ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojeluun. 

Artikla 26 

Kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Tässä suhteessa lain tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen ja tehokas suojelu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää vastaan.

Yleissopimus lapsen oikeuksista

Artikla 2 

1. Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. 

2. Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.

Artikla 13 

1. Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa. 

Artikla 14 

1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. 

2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa. 

3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Artikla 16 

1. Lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti eikä hänen kunniaansa tai mainettansa saa laittomasti halventaa. 

2. Lapsella on oikeus lain suojaan tällaiselta puuttumiselta ja halventamiselta.

Artikla 18 

1. Sopimusvaltiot pyrkivät parhaansa mukaan takaamaan sen periaatteen tunnustamisen, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajina ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa. 

Artikla 22 

1. Sopimusvaltiot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin taatakseen, että lapsi joka yksin tai yhdessä vanhempiensa tai kenen tahansa muun henkilön kanssa anoo pakolaisen asemaa tai jota pidetään pakolaisella soveltuvien kansainvälisen tai kansallisen oikeuden ja menettelytapojen mukaan, saa asianmukaista suojelua ja humanitaarista apua voidakseen nauttia tässä yleissopimuksessa ja muissa sellaisissa kansainvälisissä ihmisoikeuksia ja humanitaarista oikeutta koskevissa asiakirjoissa tunnustettuja oikeuksia, joiden osapuolia kyseiset valtiot ovat. 

2. Tämän toteuttamiseksi sopimusvaltiot osallistuvat, siten kuin katsovat tarpeelliseksi, Yhdistyneiden kansakuntien ja muiden toimivaltaisten, hallitustenvälisten tai Yhdistyneiden kansakuntien kanssa yhteistyössä olevien kansalaisjärjestöjen ponnisteluihin tällaisen lapsen suojelemiseksi ja avustamiseksi sekä pakolaislapsen vanhempien tai muiden perheenjäsenten jäljittämiseksi, jotta saataisiin lapsen ja hänen perheensä jälleenyhdistämisen kannalta välttämättömiä tietoja. Silloin kun vanhempia tai muita perheenjäseniä ei löydetä, lapsen on saatava sellaista suojelua kuin syystä tai toisesta perheen turvaa pysyvästi tai tilapäisesti vailla olevalle lapselle tämän yleissopimuksen mukaisesti annetaan.

Artikla 29 

1. Sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen koulutuksen tulee pyrkiä: 

a) lapsen persoonallisuuden, lahjojen sekä henkisten ja ruumiillisten valmiuksien mahdollisimman täyteen kehittämiseen; 

b) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamisen kehittämiseen; 

c) kunnioituksen edistämiseen lapsen vanhempia, omaa sivistyksellistä identiteettiä, kieltä ja arvoja, lapsen asuin- ja synnyinmaan kansallisia arvoja sekä hänen omastaan poikkeavia kulttuureita kohtaan; 

d) lapsen valmistamiseen vastuulliseen elämään vapaassa yhteiskunnassa ymmärryksen, rauhan, suvaitsevaisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja kaikkien kansakuntien, etnisten, kansallisten ja uskonnollisten ryhmien sekä alkuperäiskansoihin kuuluvien henkilöiden välisen ystävyyden hengessä; 

e) kunnioituksen edistämiseen elinympäristöä kohtaan. 

2. Minkään tämän artiklan tai 28 artiklan osan ei pidä tulkita rajoittavan yksilöiden ja yhteisöjen oikeutta perustaa ja johtaa oppilaitoksia edellyttäen kuitenkin aina, että noudatetaan tämän artiklan 1 kappaleessa esitettyjä periaatteita ja vaatimusta, että tällaisessa laitoksissa annetun koulutuksen tulee vastata valtion asettamaa vähimmäistasoa.

Artikla 31 

1. Sopimusvaltiot tunnustavat lapsen oikeuden lepoon ja vapaa-aikaan, hänen ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan sekä vapaaseen osallistumiseen kulttuurielämään ja taiteisiin. 

Artikla 35 

Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa ja muodossa.

Artikla 37 

Sopimusvaltiot takaavat, että 

a) lasta ei kiduteta, eikä kohdella tai rangaista julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Kuolemanrangaistusta tai elinkautista tuomiota ilman vapauttamismahdollisuutta ei tule langettaa alle 18-vuotiaana tehdyistä rikoksista; 

b) lapselta ei saa riistää hänen vapauttaan laittomasti tai mielivaltaisesta. Lapsen pidättämisessä, muussa vapaudenriistossa tai vangitsemisessa tulee noudattaa lakia ja näihin toimiin on turvauduttava vasta viimeisenä ja mahdollisimman lyhytaikaisella keinona; 

c) vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen synnynnäistä ihmisarvoa ottaen huomioon hänen ikäistensä tarpeet. Erityisesti on vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta pidettävä erillään aikuisista, paitsi silloin kun katsotaan olevan lapsen edun mukaista menetellä toisin. Jokaisella lapsella on oikeus pitää yhteyttä perheeseensä kirjeitse ja vierailukäynnein, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa; 

d) vapaudenriiston kohteeksi joutuneella lapsella on oikeus pikaiseen oikeus- ja muuhun apuun samoin kuin oikeus kiistää vapaudenriiston laillisuus tuomioistuimessa tai muun toimivaltaisen, riippumattoman ja puolueettoman viranomaisen edessä ja oikeus saada pikainen päätös missä tahansa tällaisessa asiassa.

Artikla 39 

Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin edistääkseen minkä tahansa laiminlyönnin, hyväksikäytön, pahoinpitelyn, kidutuksen tai muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen, tai aseellisen selkkauksen uhriksi joutuneen lapsen ruumiillista ja henkistä toipumista sekä yhteiskunnallista sopeutumista. Toipumisen ja sopeutumisen on tapahduttava ympäristössä, joka edistää lapsen terveyttä, itsekunnioitusta ja ihmisarvoa.

Kidutuksen ja epäinhimillisen kohtelun vastainen sopimus

Artikla 3 

1. Mikään sopimusvaltio ei saa karkottaa, palauttaa tai luovuttaa ketään toiseen valtioon, jos on perusteltu syy uskoa, että hän olisi siellä vaarassa joutua kidutetuksi. 

2. Ratkaistessaan, onko tällainen syy olemassa, toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat, kuten mahdollisesti sen, tapahtuuko kyseisessä valtiossa jatkuvasti törkeitä, räikeitä tai laajamittaisia ihmisoikeusloukkauksia.

Artikla 13 

Jokainen sopimusvaltio huolehtii siitä, että jokaisella joka väittää, että häntä on kidutettu sen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella, on oikeus valittaa sen toimivaltaisille viranomaisille ja saada asiansa viipymättä puolueettomasti tutkituksi. Valituksentekijän ja todistajien suojelemiseksi on ryhdyttävä toimiin, joilla heitä suojellaan valituksesta tai todistamisesta johtuvalta kaikenlaiselta huonolta kohtelulta tai pelottelulta.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

2. artikla 

Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin, ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

3. artikla 

Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

5. artikla 

Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

6. artikla 

Jokaisella ihmisellä on kaikkialla oikeus siihen, että hänet henkilönä tunnustetaan lain edessä.

7. artikla 

Kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.

8. artikla 

Jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.

9. artikla 

Ketään ei saa mielivaltaisesta pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.

10. artikla 

Jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.

11. artikla 

(1) Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.

(2) Ketään ei pidä tuomita rangaistavaksi teoista tai laiminlyönneistä, jotka eivät kansallisen tai kansainvälisen oikeuden mukaan olleet rikollisia niiden tekohetkellä. Myöskään ei pidä tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mikä oli sovellettavissa rangaistavan teon suoritushetkellä.

12. artikla 

Älköön mielivaltaisesta puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.

13. artikla 

(1) Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.

(2) Jokaisella on oikeus lähteä maasta, myös omasta maastaan, ja palata maahansa.

14. artikla 

(1) Jokaisella vainon kohteeksi joutuneella on oikeus hakea ja nauttia turvapaikkaa muissa maissa.

(2) Tähän oikeuteen ei voida vedota, kun on kysymys tosi epäpoliittisista rikoksista johtuvista syytteistä tai teoista, jotka ovat vastoin Yhdistyneiden Kansakuntien periaatteita ja päämääriä.

15. artikla 

(1) Jokaisella on oikeus kansalaisuuteen.

(2) Keltään ei saa mielivaltaisesta riistää kansalaisuutta eikä evätä oikeutta kansalaisuuden vaihtamiseen.

18. artikla 

Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omatunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

19. artikla 

Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta.

26. artikla 

(1) Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta. Alkeisopetuksen on oltava pakollinen. Teknistä ja ammattiopetusta on oltava yleisesti saatavilla, ja korkeamman opetuksen on oltava avoinna yhtäläisesti kaikille heidän kykyjensä mukaan.

(2) Opetuksen on pyrittävä ihmisen persoonallisuuden täyteen kehittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen vahvistamiseen. Sen tulee edistää ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä kaikkien kansakuntien ja kaikkien rotu- ja uskontoryhmien kesken sekä pyrkiä edistämään Yhdistyneiden Kansakuntien toimintaa rauhan ylläpitämiseksi.

(3) Vanhemmilla on ensisijainen oikeus valita heidän lapsilleen annettavan opetuksen laatu.

28. artikla 

Jokaisella on oikeus sellaiseen yhteiskunnalliseen ja kansainväliseen järjestykseen, jonka puitteissa tässä julistuksessa esitetyt oikeudet ja velvollisuudet voivat täysin toteutua.

30. artikla 

Mitään tässä julistuksessa ei saa tulkita niin, että valtio, ryhmä tai yksityinen henkilö voi sen perusteella katsoa oikeudekseen tehdä sellaista, mikä voisi hävittää tässä määriteltyjä oikeuksia ja vapauksia.

* 

Tämän kaiken halusin kertoa, että ihmiset tietävät mitä Suomessa ja Suomen lastensuojelussa tapahtuu. Älkää olko hiljaa lastensuojelun asioiden kanssa vaan kertokaa julkisesti kokemuksenne ja vedotkaa päättäjiin. Kun ihmiset pääsevät ääneen, romahtaa koko järjestelmä. Toivoisin, että ihmiset rauhan omaisesti kirjottaisivat vetoomuksiaan ja kertoivat julkisesti kokemuksistaan.

Ihmiset eivät tiedä mitä oikeusprosesseista eikä siitä miten huostaanotto voidaan purkaa kuten todetaan tässä artikkelissa:

Vastoin perheen tahtoa huostaanotetut lapset pääsevät vain harvoin takaisin kotiin – tutkija ja varatuomari täysin eri linjoilla syistä

Hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus tekevät huostaanoton lopettamispäätöksiä vain ani harvoin.

https://yle.fi/a/74-20071327#:~:text=Huostaanotettuja%20lapsia%20oli%20tuoreimman%20tilaston%20mukaan%20Suomessa%20vuonna%202022%20yhteens%C3%A4%2011%20477.,-Mit%C3%A4%20huostaanotto%20tarkoittaa

Jos lapsi otetaan huostaan ilman vanhempien suostumusta, vanhemmilla on vain pieni mahdollisuus saada lapsi takaisin kotiin.

Tämä selviää Ylen tekemästä tietopyynnöstä hallinto-oikeuksiin ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Vastentahtoiset huostaanotot käsitellään aina hallinto-oikeudessa. Jos huostaanotto hyväksytään, voi siitä valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO).

Ylen selvityksen mukaan ne, jotka valittavat saavat vain harvoin huostaanottopäätöksen kumottua.

Ylen saamien tietojen mukaan KHO ei ole viimeisen kuuden vuoden aikana kumonnut yhtäkään huostaanottoa valituksesta. Myös hallinto-oikeudet tekevät huostaanottojen lopettamispäätöksiä hyvin harvoin.

Huostaanotettuja lapsia oli tuoreimman tilaston mukaan Suomessa vuonna 2022 yhteensä 11 477.

– Ihan varmasti on otettu huostaan lapsia tapauksissa, joissa yhtä perusteltu vaihtoehto lapsen asuinpaikaksi olisi voinut olla koti tukitoimien kanssa.

Huostaanotetun lapsen saaminen takaisin kotiin oikeusprosessin kautta on pitkä ja haastava projekti, mikä on Toivosen mukaan varmasti yksi syy siihen, miksi moni ei siihen ryhdy.

Hänen mielestään tuomioistuin on kuitenkin paras paikka käsitellä tahdonvastaisia huostaanottoasioita.

Täysin toista mieltä lastensuojelun asioiden käsittelypaikasta on varatuomari Leeni Ikonen. Hän on hoitanut uransa aikana tuhansia lastensuojeluun liittyviä tapauksia.

Ikonen viittaa Oikeusturva-asiain neuvottelukunnan jo 20 vuotta sitten (2005) esille nostamiin vakaviin oikeusturvaongelmiin hallinto-oikeudessa. Neuvottelukunta esitti käsittelypaikaksi käräjäoikeutta.

Ikonen nostaa esille myös sen, kuinka hallinto-oikeuden tuomarikokoonpanoon lastensuojeluasioissa kuuluu aina asiantuntijajäsen. Nämä ovat usein sosiaalityöntekijöitä, lastenpsykiatreja ja lastensuojeluasioiden parissa työskenteleviä – Ikosen mukaan jopa lastensuojelun palveluntuottajien edustajia.

– Sijaishuollon lasten kaltoinkohtelu ja miljardibisnes ovat mahdollistuneet hallinto-oikeuksien suojassa. Hallinto-oikeudet eivät kykene toteuttamaan lasten suojelemisen ydintä -lastensuojelua.

Vanhemmat eivät tiedä oikeuksiaan

Vanhemmat eivät aina tiedä, että lastensuojelun päätöksistä voi valittaa ja miten sen voi tehdä. Tämä voi myös vaikuttaa siihen, miksi niistä valitetaan melko harvoin.

Tiedon vähäisyys ei koske pelkästään valitusasioita. Välimäen mukaan moni vanhemmista ei tiedä oikeuksistaan tai edes sitä, mitä hänen olisi pitänyt käytännössä tehdä toisin, jotta lasta ei olisi otettu huostaan.

Myös se on monelle epäselvää, mitä hänen pitäisi tehdä, jotta huostaanotto purettaisiin ja lapsi saataisiin takaisin kotiin.

Välimäki kehottaa huostaanotettujen lasten vanhempia hakemaan juridista tietoa. Sitä pitäisi vaatia myös lapsen asioista vastaavalta sosiaalityöntekijältä, koska hänen vastuullaan on tiedon antaminen.

– Lastensuojelun resurssit ovat riittämättömät, joten siellä ei aina ole mahdollisuutta antaa tietoa ja tukea tarpeeksi. Siksi vanhemmalta vaaditaan aika paljon tietämystä ja aktiivisuutta.

*

Tämä oli henkilökohtainen kokemukseni ja tähän loppuun laitan vielä julkisuudessa olleita tapauksia. Lastensuojelu ei huostaanota niitä jotka oikeasti olisivat sen tarpeessa ja törkein esimerkki tästä on Vilja-Eerikan tapaus jossa tytön isoäiti oli itse sosiaalityöntekijä ja hänen poikansa Vilja-Eerikan isä murhasi ja kidutti lasta naisensa kanssa.  Medioissa on ollut esillä Jenna Lepomäen murha ja kaikki osalliset olivat Suomen lastensuojelun huostaanotettuja lapsia, Asiasta enemmän tässä: https://en.wikipedia.org/wiki/Murder_of_Jenna_Lepom%C3%A4ki Suomen lastensuojelu tuottaa lapsia riehumaan ulkomaille vielä aikuisiässäkin. Suvilinnan sosiaalityöntekijä kertoi, että Juha Valjakkala  alias Nikita  Foughantine sekä hänen tyttöystävänsä Marita Routalammi jotka syyllistyivät Åmselen kolmoismurhaan ovat tuttuja ja hänen kasvattamiaan laitoksessa.

Lasten huostaanotoilla on tieteellisin tutkimuksin todistettu olevan lasten terveyttä ja kehitystä vakavasti vaarantavia seurauksia. Yksi näistä tutkimuksista on Helsingin, Itä-Suomen ja Oxfordin yliopistojen sekä THL:n tutkimus, jossa selvitettiin, mikä on kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten riski joutua sosiaalisiin vaikeuksiin ja terveysongelmiin aikuisiän saavutettuaan.

Tutkimuksen perusjoukko olivat kaikki Suomessa vuosina 1986–2000 syntyneet lapset, jotka olivat elossa ja asuivat Suomessa 15-vuotiaina. Heitä oli yhteensä 903 951. Tutkimuksen päätulos oli, että kaikilla tutkituilla hyvinvoinnin ja terveyden mittareilla sijoitettujen lasten, sukupuolesta riippumatta, tilanne oli heikompi kuin heidän sisarustensa, joita ei ollut sijoitettu kodin ulkopuolelle. Sijoituslasten riski kokea vakavia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia aikuisiällä oli jopa viisi kertaa suurempi kuin kotiin jääneillä sisaruksillaan. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tilanne  aikuisuuden kynnyksellä oli keskimäärin koko muuta väestöä heikompi kaikilla tutkituilla elämänalueilla.

Lastensuojelusta on kerrottu ja se mainitaan myös lastensuojelu laissa, että lastensuojelu on vastuussa kasvusta ja kehityksestä. Poikani kanssa  Outamon oppilaskodissa oli samaan aikaan Tom Kokko josta on kirjoitettu lehtiin artikkeleita, kuten tämä tässä jossa Tom kertoo, että valtio on aiheuttanut hänen ongelmansa:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/timokrkkinen/vantaan-homohakkaaja-on-helsingin-sanomien-paivan-timantti/

Helsingin Sanomat (HS) julkaisi tänään verkkopalvelussaan uusintana viime kesäisen ”timanttijuttunsa” väkivaltarikollinen Tom Kokosta. Juttua mainostetaan lehden verkkoversion etusivulla yhtenä lehden ”parhaista timanttijutuista”. Samaisessa etusivun mainosbannerissa lehti markkinoi tilaajatarjoustaan tunnuslauseella ”faktoille on nyt suurempi tarve kuin koskaan”. Maan ykköslehti kehuu tätä rikollista ”Vantaan Shakespeareksi”, koska tämä odottaa lopullista tuomiotaan Vantaan vankilassa.

Miksi lehti julkaisi jo toistamiseen  ”timanttijuttunaan” tämän ”tarinallisen” artikkelin, jossa kylmäverinen homohakkaaja pyhitetään herkäksi kaunosieluksi, suureksi taiteilijaksi ja häkkiin suljetuksi ressukaksi?

HS:n ”timanttijutun” leima ei takaa jutun laadusta tai yhteiskunnallisesta merkittävyydestä mitään.

Julkisuudessa olleiden rikos- ja oikeudenkäyntikuvausten perusteella Tom Kokko on paatunut ammattirikollinen ja hakkaaja, jolle ja jonka rikoskumppaneille homoseksuaaliset miehet ovat ihmisroskia, joille saa tehdä mitä haluaa, koska he ovat homoseksuaaleja.

Tällä hetkellä syyttäjä vaatii Kokon julistamista erittäin vaaralliseksi henkilöksi ja tuomitsemista yhdistelmärangaistukseen, joka on tarkoitettu vakavan rikoksen uusijalle, jota on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. Yhdistelmärangaistuksesta ei ole mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen tai valvottuun koevapauteen.

HS:n jutussa toistellaan Kokon maailmankuvaa, jossa hän on yhteiskunnan uhri:

”Kaikista helpoin tie on syyttää lasta. Ja paskat. Kaikista helpointa on väittää toisen puolest. Ja siitä piti valtiomme huolen. – – – Virheet nuoren paperille laitetaan.  Mitä valtio tekee, siitä vaan vaietaan. Ei oo väliä, mitä nuori sanoo. Ainoastaan pahat teot jätetään valoon” (Tom Kokon rap-riimityksiä).

HS kuvaa, kuinka alaikäinen Kokko eri lastensuojelulaitoksissa pahoinpiteli ohjaajia, räjäytti venevajan, hajoitti laitoksen autoja, piti ohjaajia panttivankeinaan, poltti kokonaisen kerroksen laitoksesta.

Päätteeksi toimittaja selittää Kokon käytöksen: ”Kokko oli kiukkupäinen koti-ikävää poteva lapsi aivan liian isossa kropassa”.

Kokko itse perustelee käyttäytymismalliaan yleisesti: ”Tiesin mitä tein, mutten osannu välittää. – – – En haluu satuttaa, mut mieli miestä vahvempi” (Tom Kokon rap-riimityksiä). Anteeksiannon paikka?

Hän syyttää myös ”elokuvamaailman” luomaa harhaa elämästä. Anteeksiannon paikka?

HS:n jutusta huokuu, että Kokko on olosuhteiden uhri. Kokon omista selityksistä käy ilmi, että hän kokee ”valtion” ymmärtäneen hänet väärin ja kohdelleen häntä väärin. ”Valtio” on tehnyt hänestä sellaisen kuin hän on. ”Valtio” on pilannut hänet.

Valitettavasti jutussa ei avata, miksi Kokko ajautui jo lapsuudessaan väkivallan ja rikoksen tielle. Yllättäen hän itse antaa kuvan, että perhe on ollut enemmän tuki kuin turmioon suistaja:

”Äidille Kokko on aina ollut pullaposkipoika, ja hän haluaisi tehdä äitinsä, muun perheensä sekä läheisensä välillä ylpeiksi. Olisi Kokon vuoro tukea heitä, sillä perhe on aina ollut Kokon tukena.”

HS ei kerro tarkemmin, miksi Kokko on rakastavasta perheestään huolimatta olosuhteiden uhri.

*

Muita artikkeleita lastensuojelusta jotka on aiheellista lukea :

Viranomaiset paljastavat MTV:lle: Lastensuojelussa havaittu epäeettisiä, jopa lainvastaisia toimintamalleja

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/viranomaiset-paljastavat-mtv-uutisille-lastensuojelussa-havaittu-epaeettisia-jopa-lainvastaisia-toimintamalleja/9018890

Ostopalvelujen käyttö on lastensuojelussa kiihtynyt ja samalla alalle on muodostunut jopa lainvastaisia, epäeettisiä toimintamalleja. Asiasta kertovat MTV Uutisille aluehallintovirastot eri puolilta Suomea. Ilmiön myötä on syntynyt yrityksiä, joiden liikeidea on ollut myydä kunnille ja hyvinvointialueille sosiaalityöntekijöitä. 

Järjestämislain myötä sosiaalityöntekijöiden ostaminen on lainvastaista.

Lain mukaan hyvinvointialue ei saa hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta:

1) palveluja, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, jollei lailla erikseen toisin säädetä;

2) sosiaalihuoltolain yksilö- ja perhekohtaista sosiaalityötä eikä sosiaalipäivystystä.

Lain myötä tilanne on muuttunut niin, että enää ei suoraan osteta eikä myydä sosiaalityöntekijöitä hyvinvointialueelle, vaan nyt yritykset välittävät sosiaalityöntekijöitä virkoihin lyhytaikaisesti. 

Tällöin sosiaalityöntekijä on muodollisesti virkasuhteessa hyvinvointialueeseen, mutta hyvinvointialue yleensä yrityksen kanssa tekemällään sopimuksella maksaa firmalle palkkion, joka voi olla sidottu sosiaalityöntekijän palkkaan ja virkasuhteen pituuteen. 

Viranomaiselle palkkaa sekä yksityiseltä että julkiselta

Aluehallintovirastoista kerrotaan, että pahimmillaan sen lisäksi, että sosiaalityöntekijä saa palkkaa virkatyöstä hyvinvointialueelta, hän saa palkkaa tai palkkiota myös välittäjäyritykseltä. Tai hänellä voi olla erilaisia etuja kuin muilla samaa työtä tekevillä viranhaltijoilla. Virastot kertovat esimerkkeinä oikeuden laskea työmatka-aikaa työajaksi ja oikeuden saada työnohjausta välittäjäyrityksestä.

Osa sosiaalityöntekijöitä välittävistä yrityksistä on myös myynyt muita lastensuojelupalveluita, jolloin nousee kysymys esteellisyydestä, jos sosiaalityöntekijä ostaa palveluita yritykseltä, johon on itse työsuhteessa. 

Suoraan tällaista välittämistä ei ole missään laissa nimenomaisesti kielletty. 

– On kuitenkin selvää, että tällainen toiminta on hyvin ongelmallista, jopa lainvastaista. Tämä koskee siis muitakin sosiaalityön osa-alueita kuin lastensuojelua, myös esimerkiksi aikuissosiaalityötä. Mutta tämä on noussut esiin lastensuojelussa, toteaa ylitarkastaja Päivi Ahvenus.

Valvontaviranomaiset ovat havainneet viranvälityksessä useita ongelmia. Tässä alla niitä on eritelty.

Kyseenalaiset sidonnaisuudet vaarantavat puolueettomuuden

Valvontaviranomaiset toteavat, että sosiaalityöntekijällä on julkisen vallan käyttäjänä hallintolain mukaisten oikeusperiaatteiden ja esteettömyysvaatimusten mukaisesti korostettu velvollisuus ottaa toiminnassaan huomioon puolueettomuuden ja riippumattomuuden vaatimukset samoin kuin virkavastuu, joka sisältää vahingonkorvausoikeudellisen ja rikosoikeudellisen vastuun. 

Järjestely, jossa viranhaltija on samaan aikaan työhönsä liittyvässä oikeudellisessa suhteessa sekä julkiseen palvelunjärjestäjään että yksityiseen palveluntuottajaan, on omiaan heikentämään luottamusta viranhaltijaan ja viranomaiseen ja voi vaarantaa hänen puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa lapsen etua arvioitaessa. 

Kaikkia keinoja ei ole hyödynnetty

Aikaisemmin kunnilla ja nykyisin hyvinvointialueilla on velvollisuus aktiivisesti hakea sosiaalityöntekijän virkasuhteeseen henkilöä, jolla sosiaalityöntekijän laillistus ja velvollisuus täyttää virat vakinaisesti. Valvontaviranomaisten käsityksen mukaan kunnat ja nykyisin hyvinvointialueet eivät ole aina riittävästi hyödyntäneet kaikkia käytettävissä olevia keinoja lastensuojelun sosiaalityön vakituisten virkojen täyttämiseksi. 

– Hyvinvointialueiden tulee kehittää ja toteuttaa sellaisia toimenpiteitä ja keinoja, joilla voidaan varmistaa tarvittavien laillistettujen ja vakinaisten sosiaalityöntekijöiden saanti asiakasturvallisuuden turvaamiseksi.

Lastensuojelun sosiaalityö on tavoitteellista muutostyötä, jossa kajotaan syvälle lapsen ja perheen yksityisyyteen. 

– Sosiaalityöntekijän tulee ottaa huomioon YK:n lapsen oikeuksien sopimus, muun muassa se, että lapsen etu on ensisijainen. Käyttäessään julkista valtaa sosiaalityöntekijä toimii virkavastuulla ja hänellä on päävastuu lapsen edun toteutumisesta, lastensuojeluasian valmistelusta, palvelujen suunnittelusta ja niiden toimeenpanosta.

Kanteluissa näkyvät ostopalvelusäästöt

Ostopalveluiden lisääntyminen johtuu lastensuojelupalveluiden tarpeen lisääntymisestä. Viranomaisille tulleissa kanteluissa on aivan viime aikoina tullut esiin, että hyvinvointialueet ovat vähentäneet ostopalveluita säästöjen toivossa. 

Yksityiset yritykset pystyvät erikoistumaan esimerkiksi lastensuojelussa tietynlaiseen asiakasprofiiliin ja tyypillistä on, että isojen valtakunnallisten lastensuojeluyritysten laitoksiin sijoitetaan lapsia varsin kaukaakin ja ympäri Suomea. 

Lastensuojelun laitospalvelut ovat pidemmällä ajanjaksolla keskittyneet. Suomessa on muutamia isoja firmoja, joilla on kymmeniä, jopa satoja lastensuojelulaitoksia ympäri maata. 

Viime aikojen yksi trendi on se, että hyvinvointialueet pyrkivät vahvistamaan omia palveluitaan esimerkiksi lastensuojelun laitoshoidossa laitosyksiköitä perustamalla, avohuollossa kehittämällä erilaisia tukipalveluja sekä tiukentamalla ulkoisten ostojen kriteerejä.

Valvonta ei ole mennyt hukkaan, sillä osassa maata ongelmaa on saatu valvonnalla suitsittua, mutta osassa maata ongelmat ovat edelleen olemassa.

*

Lapsiasiainvaltuutetulta järeitä sanoja lapsen vakavasta pahoinpitelysyytteestä: ”Luotto on loppu, lastensuojelu on rikki”

Tuomas Kurttila kertoo, että hänen luottamuksensa lastensuojelun toimimiseen on vähissä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005653717.html

Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila antaa lastensuojelun ja siitä vastaavien valtion ja kuntien kuulla kunniansa Ilta-Sanomien haastattelussa.

Kurttila kertoo, että hänen luottamuksensa lastensuojelun toimintaan on vähissä.

– Sanon suoraan: luotto on loppu. Lastensuojelu on rikki. Sitä eivät korjaa ne onnistumiset, joista kovin harva tietää, Kurttila sanoo.

Hän on viime aikoina kertonut tutustuneensa tapauksiin, joissa lapsen edulla ei ole painoarvoa. Selkeänä yhdistävänä tekijänä monessa tapauksessa on, ettei lapsi ja perhe tule mitenkään kuulluksi, eivätkä viranomaiset tutustu perheen olosuhteisiin.

Viranomaiset eivät reagoineet

IS haastatteli Kurttilaa Helsingin käräjäoikeuden käsittelyssä olevan tapauksen tiimoilta. Syyttäjä vaatii vanhemmille kolmen ja 2,5 vuoden vankeusrangaistuksia lapsensa alle kouluikäisen lapsensa törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta.

Tapaus tuli ilmi perheen ulkopuolisen henkilön otettua yhteyttä toimittajaan, joka puolestaan otti yhteyttä poliisin. Perheen oloista tiennyt mies oli ensin yrittänyt tehdä lastensuojeluilmoitusta kolmeen otteeseen, mutta viranomaiset eivät reagoineet.

Lapsiasiainvaltuutetun mukaan yhteiskunta tutkiskelee lastensuojelun asioita työpöytien takaa.

– Kun kansalainen kertoo kunnalle huolestaan lapsen suhteen, ei asiaa voi jättää tutkimatta tai selvittämättä, Kurttila sanoo.

Ilmoituksissa myös kiusantekoa

Valtuutettu muistuttaa, että osa lastensuojeluilmoituksista voidaan tehdä kiusalla. 

Kuin bensaa rikkinäiseen autoon

Ammattiliito Talentia ajaa johtajansa Tero Ristimäen mukaan lakimuutosta, jolla taattaisiin lastensuojelun työntekijöille kahdenkymmenen asiakkaan yläraja. Kurttila taas toteaa, että koko lastensuojelu on uudistettava ennen kuin määrärahojen lisäämisellä olisi vaikutusta.

– Rikkinäiseen autoon bensan lisääminen ei auta.

Lapsiasiainvaltuutetun toimistolla on tiiviit yhteydet lainsäätäjiin ja ylimpiin laillisuusvalvojiin, mutta Kurttila ei ole havainnut mitään konkreettisia toimenpiteitä ainakaan valtion taholta.

*

Huostaanottobisneksen lapsikaupan on loputtava

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/teemuvehkala/159506-huostaanottobisneksen-lapsikaupan-on-loputtava/

Internettin youtuben videopalveluun ilmestyi viime vuoden lopulla järkyttävä video, jolla Oululaisen perheen kaksospojat käydään kaappaamassa kotoa poliisivoimin. Pojat oli aiemmin otettu huostaan Oulun sosiaaliviranomaisten toimesta ja kun pojat karkasivat huostaanottokodista, niin paikalle tarvittiin jo poliisin virka-apua.

Vaikka Suomessa on myös oikeasti huostaanottokotien apua tarvitsevia lapsia, niin se ei pois sulje sitä tosiasiaa että tämä lastensuojelu Suomessa on todellisuudessa yksityisten huostaanottokotien kylmä bisnes, jossa lasten etu jäävät toiseksi.

Ylläolevien videopätkien tapatumat puhuvat puolestaan ja näyttävät sen ilmi mitä tuon kyseisen Kurhelan perheen kaksoispojat pitäät huostaanottomajoituksesta. Perheen nuorempi lapsi näkee jo painajaisia siitä, että nämä lapsenryöstäjät tulevat hakemaan hänetkin.

Tuo huostaanottobisnes alaikäisillä lapsilla muistuttaa kovasti myös Suomen psykiatrian mielivallalla. Sillä silloin jos jostain henkilöstä on liikkeellä m1-lähete, niin poliisivoimin pistetään vaikka kotiovi paskaksi ja raahataan väkisin suljetulle osastolle. 

Samalla tavalla kuin myös suljetuilla osastoilla on potilaskiintiöt, niin yksityisillä huostaanottokodeilla on paikallisten sossujen kanssa sopimus tietyn lapsimäärän kiintiöistä ja tarvittaessa tehdään perättömiä huostaanottopäätöksiä, jotta tämä lapsikauppa saadaan jatkumaan.

Tämä sossutanttojen ja yksityisten huostaanottokotien harjoittama lapsikauppa on saatava loppumaan ja kuriin. Joten tämä Kurhelan perheen tapaus oli nyt se uutispommi joka sai tuotua kyseisen asian julkisuuteen.

 Me näemme nyt mikä voima tällä julkisuudella on ollut. Siinä, että nämä lapsikaupan pyövelit ovat nyt paniikissa ja eivät ole uskaltaneet edes vastata tuon perheen asianajajan sovittelupyyntöihin. Mutta sen sijaan ovat kaventaneet lisää näiden vanhempien oikeuksia tavata lapsiaan.

Vaikka en itse ole koskaan ollut huostaanotettu, niin tiedän kuitenkin sen minkälaiset olosuhteet nuo sulettua osastoa ja vankilaakin muistuttavat huostaanottokotien olosuhteet viikonlopun kotilomineen ovat.

 Kun tällaisia kokemuksien eteen joutuvat lapset joutuvat käymään mitä armottomimman taistelun oman henkisen jaksamisensa kanssa ja tällaiset kokemukset voivat jättää heihin elinikäiset traumat. Joten tämän vuoksi tämän Suomen huostaanottobisneksen on loputtava.

*

 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/akisaarikoski/126583-pahuuden-maa-osa-2-lapsibisnes/

Mitä on  lapsibisnes?

Se on lapsilla keinottelua, lasten ostamista ja myymistä tarkoituksena tehdä mahdollisimman paljon rahaa,  huostabisnestä, toimijoina siinä Suomen lastensuojelu sekä lastenkodit ja lapsikylät. Eli se on Suomessa täysin laillista, aivan kuten orjuuskin.

Suomessa lapsia saa ostaa ja myydä kuin esineitä tai karjaa.

Yhdestä lapsesta Suomen valtio maksaa jopa 600 euroa vuorokausi lastenkodin/lastenkylän pitäjille, se siis tekee 18000 euroa kuussa ja 216000 euroa vuodessa. Kun lastenkodit ahdetaan täyteen lapsia, niin on se kymmenien, jopa satojen miljoonien eurojen bisnes toimijoilleen. Ja lapset siis riistetään rakastavista kodeistaan, rakastavien äitien käsivarsilta,  usein vieläpä poliisin avustuksella. Lastensuojelulla on rajaton valta tehdä pahaa tekopyhän julkisivunsa suojissa, hankkia lapsimateriaalia laitosten tarpeisiin. Rikkoa lasten ja perheiden ihmisoikeuksia, jokaisella lapsella kun on oikeus omaa isään ja äitiin. Mutta paljonpa lapsen oikeudet painavat lastensuojelu-sossujen ja muiden lapsikaupan toimijoiden ahneudessa. Aivan, Suomessa kun lastenkodit on täytettävä lapsilla, hinnalla millä hyvänsä. Lastenkoteja on noussut kuin sieniä sateella, yrittäjät kun ovat löytäneet makoisan kasvubisneksen, jota ei valvo kukaan. Ja yhteistyökumppanit esittäytyvät omahyväisesti ja tekopyhästi muka hyvinä, vaikka ovat moraalittomia, lapsia ja perheitä vihaavia ja rahaa yli kaiken rakastavia.

Suomen umpisurkea lastensuojelulaki ja ls-sossujen epäpätevyys vieläpä edesauttavat tätä bisnestä. Kun siihen vielä lisätään tulospalkkaus systeemi joka ls-sossuilla on,  niin eipä ihme että laittomia, turhia ja mielivaltaisia huostaanottoja tapahtuu Suomessa järjetön määrä. Kilahtaahan sossun lompakkoon bonus jokaisesta huostasta. Tämä siksi koska jokainen huostaanotto nostaa kunnan huostaanottokerrointa (lastensuojelukerroin) ja tietää enemmän rahaa valtiolta. Kunta hyötyy moninkertaisesti huostaanotosta, tämä on se vaiettu totuus tässä tekopyhyyden ja omahyväisyyden maassa jota syystä voidaan pahuuden maaksi kutsua.

Täällä Suomessa kun moraalittomat ja sydänjuuriaan myöten pahat ihmiset esittävät rooliaan muka hyvinä. Eli lapsikaupan toimijat.

Huostaanottobisneksessä eli lapsikauppabisneksessä siis tehdään laittomia huostaanottoja ja lapsilla vuolevat rahaa monet alan toimijat, niin Suomen lastensuojelu jossa jokaisesta huostaanotosta tulee bonuksia sosiaalityöntekijöille, kuin perhetyöntekijätkin jotka taas saavat bonuksia turhista lastensuojelu-ilmoituksista, sitten on rahaa ostella uusia autoja ja kesämökkejä. Suuria hyötyjiä ovat myös lastenkodit jotka rahanhimossaan ahnehtivat lisää ja lisää lapsimateriaalia jolla laskuttaa sitten valtiolta tukiaisia. Lastenkodeissa myös  kidutetaan lapsia, käytetään heitä säälimättä hyväksi niin seksuaalisesti kuin väkivalloinkin ja myös alistetaan armotta. Heille lapsi on pelkkää materiaa jolla tehdä rahaa. Tutkimuksieni mukaan lapsien alistaminen lastenkodeissa ja sadismi heitä kohtaan on jokapäiväistä. kurinpidollisina toimenpiteinä lapsia seisotetaan paukkupakkasessa lumihangessa tuntikausia alus vaatteisillaan, heitä alistetaan tukehduttamalla ja käärimällä mattoon, heitä raiskataan henkilökunnan toimesta, lastenkodeissa on jopa selli lapsia varten. Voidaankin puhua lapsivankiloista tai lasten keskitysleireistä, jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Lastensuojelu Suomessa on tulosvastuullista puuhaa jossa huostaanotoista ja ls-ilmoituksista palkitaan.

 Voisinkin heittää kysymyksen ilmaan, onko kuukauden sosiaalityöntekijä se joka on saanut kuussa aikaan eniten huostaanottoja? Sillä kun huostaanottokerroinhan ( lastensuojelu-kerroin) nousee jokaisesta huostaanotosta ja se taas nostaa valtion maksamia tukia kunnille. Kunta siis hyötyy monin verroin jokaisesta huostaanotosta, lisäksi vielä lastenkodit ja sijaishuoltopaikat maksavat kunnille osan valtiolta saamastaan tuesta. Joten, päinvastoin kuin massat luulevat on huostaaminen ja usein myös muutkin perheen tukitoimet kunnille kannattavaa toimintaa. Olemme tulleet Suomessa siihen tilanteeseen että uusia lastenkoteja ja lapsikyliä pulpahtelee kuin sieniä sateella ja laitokset tarvitsevat lapsimatskua saadakseen valtiolta tuet. Uusien ja yhä uusien laitosten perustaminen synnyttää tarpeen täyttää ne, siksi Suomessa huostataan yhä kasvava määrä lapsia vuosittain. Bisneksen on pakko kasvaa ja tätä bisnestä ei hillitse mikään taho. Lapsia ei tietolähteitteni mukaan palauteta vanhemmilleen edes juhlapyhiksi, olivat he sitten sijaishuollon sijoitettuina tai huostattuina, koska olisihan se bad for business, valtion tuet kun katkeisivat niiltä päiviltä, varsinkin kun juhlapyhistä maksetaan vielä moninkertaiset tuet laitoksille.

Tämä on suuri kansallisen häpeän aihe.

*